Leffafriikkien koti. – Keskustelkaa elokuvista!

Juice

Juicen muotokuva piirtyy luonnollisesti biisien, mutta myös arkisten tilanteiden kautta ihan kohtuullisen viihdyttäväksi paketiksi. Riku Niemisen pullonpohjalasit ja armoton takapiiska muistuttavat Juicea myös fyysisesti, vaikka miehen puhetyyliä ja elehtimistä ei näyttelijän itsensä mukaan edes yritettu tavoitella. Ilmeisesti tehtävä oli liian vaikea, mutta hieman outo ratkaisu kuitenkin. Juicen alkoholismin kuvaus jää aika löysäksi ja muutenkin päällimmäiseksi … Read moreJuice

Kivenpyörittäjän kylä

Enpä muistanutkaan kuinka läpeensä surkea ja ponneton tämä Pölösen maalaiskuvaus on. Repliikit ovat kauhistuttavan teennäisiä ja tekninen toteutus tv-tasoa. Sisältökin on ihan jonninjoutavaa läpi hiihtelyä. * Tipov 4.1.2019

Aquaman

Atlantiksen tarua ja isoa rytinää yhdistelemällä saadaan aikaiseksi keitos, joka puuduttaa ja tylsistyttää itseäni, mutta varmaan maistuu suurelle yleisölle. Jason Momoa pullistelee pääosan läpi sankarin ennalta-arvattava viitta harteillaan. *½ Tipov 4.1.2019

La battaglia di Algeri

Italialainen Gillo Pontecorvo oli juuriltaan dokumentaristi ja teki urallaan vain 5 pitkää elokuvaa, mutta hän jäi leffahistoriaan tällä elokuvallaan, jossa nimenomaan näkyy positiivisella tavalla dokumentaarinen kerrontatyyli. Algerian verinen itsenäisyystaistelu siirtomaaisäntä Ranskaa vastaan lähti liikkeelle terroristittyyppisestä sissisodasta, jonka kuvaamiseen Pontecorvo löytää vaikuttavan, tietyllä tavalla eleettömän tyylin, jossa ei ole sitä teatraalisuutta, joka perinteisessä sotaelokuvassa oli tyypillistä. … Read moreLa battaglia di Algeri

The Wife

Nobel-palkinnon saavasta kirjailijasta ja tämän vaimosta kertova draama ei lähtökohdiltaan kuulosta kovin sähäkältä, mutta ruotsalaisohjaaja (Om jag vänder mig om) Björn Runge saa jännitteen säilymään yllättävän hyvin. Kässäri perustuu pelkästään dialogin varaan, mutta Jonathan Pryce ja Glenn Close ovat pääparina todella hyvässä vedossa ja pitävät tekstin elävänä. Miinuksena ovat, kässärin elokuvallisuuden puutteen lisäksi, tietyt juonelliset … Read moreThe Wife

Manbiki kazoku

Hirokazu Koreedan perhedraama on saanut vahvoja arvosteluja, joten odotukset olivat kohtuullisen korkeat. Ozu on selkeästi iso vaikuttaja Koreedalle ja arkirealistinen kuvaus keskittyy hyvin pitkälti näyttelijöiden ja elämän pienien hetkien ympärille. Tältä osastolta löytyvätkin elokuvan suurimmat vahvuudet. Tarinan kokonaisuus ei kuitenkaan ihan nivoudu uskottavaksi yhtälöksi ja se on tämän tyylisessä kerronnassa iso asia. Niukka kolmonen irtoaa … Read moreManbiki kazoku

The Invention of Lying

Ihan hauska idea että ihmiset eivät osaa valehdella ja kertovat aina totuuden, kunnes yksi herra keksii miten valehdella. Yllättävän vähän mässäillään sillä mitä kaikkea tuolla taidolla voisi tuossa maailmassa saada aikaan. Homma lähtee ihan kivasti käyntiin mutta ei oikein jaksa kantaa loppuun asti niin ettei olisi jäänyt pientä pettymyksen makua. **½ Orno 27.12.2018

Deus e o Diabo na Terra do Sol

Glauber Rochan Black God, White Devil on brasilialaisen leffahistorian harvoja merkittäviä tapauksia (joidenkin mielestä siis). Pariskunta joutuu karkuteille miehen tapettua vihapäissään pomonsa ja kun he kohtaavat epämääräisen kulttijohtajan, he jatkavat rikosten tehtailua. Mielestäni tämä on ohjauksellisesti sen verran kömpelö leffa, että ei tässä juuri hurraamista ole millään osa-alueella. *½ Tipov 26.12.2018

O Ano em Que Meus Pais Saíram de Férias

Vanhempiensa kadottua teille tietymättömille, yrittää yksinäinen poika selvitä päivästä toiseen. Näiden tapahtumien aikaan vuoden 1970 jalkapallon MM-kisat ovat käynnissä ja ne tuovat tarinaan tiettyä historiallisuuden tuntua. Köyhyys ja jalkapallo ovat brasilialaiselle elokuvalle sopivia teemoja, mutta draaman kuljetus jää vaisuksi. ** Tipov 26.12.2018

A Casa de Alice

Huomiota vaille jäävän kotirouvan arkisesta ahdistuksesta kertova draama on realistisen oloinen, mutta melko tylsä ja mitäänsanomaton tapaus toteutukseltaan. ** Tipov 26.12.2018