Keskustelkaa elokuvista!
Rolf De Heerin elokuva on erikoinen. Se kertoo Australian aboriginaaleista ja nämä myös itse pitkälti näyttelevät tässä. Alkukantaisten heimotapojen kuvaus on mielenkiintoista, mutta elokuvallinen ulottuvuus jää kuitenkin vähän niukaksi. Kertojaäänen käyttö on liiallista, oikeastaan koko leffa on perustaltaan kertojaäänen lukema tarina, jota De Heer sitten kuvittaa. Omaperäisyydesta täytyy kuitenkin antaa arvostusta. **½ Tipov 5.2.2019
Sam Shepard ja Kim Basinger saavat runsaasti tilaa esitellä näyttelijäntaitojaan, mutta siitä ei nyt ole paljon apua. Leffa pohjautuu Shepardin omaan näytelmään, jonka pohjalta tekemästään kässäristä hän ei ole saanut riittävän elokuvallista. Robert Altman ohjaa taka-alalla pysyen ja antaa näyttelijöiden paasata puuduttavalla tavalla. Filmattua teatteria. *½ Tipov 5.2.2019
Shyamalan teki melkoisen sekametelisopan yhdistellessään aikaisempien elokuviensa hahmoja tähän tarinaan, joka perustaltaan yrittää uudistaa Splitin ja erityisesti James McAvoyn loihtimaa magiikkaa. Tunnelmoivaan pyrkivä kerronta jää junnaamaan paikoillaan ja juonelliset ratkaisut ovat tönkköjä. McAvoyn toistamat multipersoonarevittelyt menevät tällä kertaa hukkaan ja vaikuttavat eksyneen väärään leffaan. *½ Tipov 1.2.2019
Miia Tervon debyyttiohjaus antaa lupauksia tulevasta. Tervon kirjoittamat hahmot ovat aidon oloisia ja erityisesti naishahmot on hyvin rakennettu. Mimosa Willamo tekee pääroolin hyvällä energialla. Hieman jäntevyyttä tarina kaipaisi ja loppuratkaisu menee läskiksi. Silti tosiaan ihan kelpo elokuva ja uskon että parempaa on vielä luvassa. **½ Tipov 1.2.2019
Nate Parkerin ohjaama, käsikirjoittama ja pääosanäyttelemä leffa lainaa mahtipontisesti nimensä D. W. Griffithin klassikosta ja yrittää kirjoittaa Yhdysvaltojen syntyhistorian ikään kuin vastapalloon protestina Griffithille (Jonka teos on saanut syytteitä rasismista, vaikka elokuvan merkityksellisyys muutoin kyllä tunnustetaan tänäkin päivänä.). Parkerin versio sai vahvan suosion Sundancessa ja siitä povattiin vahvaa Oscar-ehdokasta, kunnes Parker yhdistettiin raiskaus-tapaukseen ja sitä … Read moreThe Birth of a Nation
Eastwood vääntää edelleen leffoja liukuhihnatahtia, vaikka ikää on jo melkein 90. Valitettavasti juuri liukuhihnan maku tässä myös on kaikin puolin, eikä huumeita kuljettavan eläkeläisen tarinaan löydy kunnollista mielenkiintoa. Kertakatseluna paketti menettelee, mutta hyvin yllätyksetöntä ja kaavamaista menoa on luvassa. Lopussa vaikuttaa olevan henkilökohtaista tilitystä uran asettamisesta perheen edelle ja muuta katumuksen sekaista tunnelmaa ja saa … Read moreThe Mule
Claes Olssonin tyyli edustaa kotimaisten leffatuotantojen pahimpia puolia. Tekninen toteutus näyttää kammottavalta ja sisällössä piilevät ainekset on pilattu hirveällä kankeudella ja teennäisyydellä. Puoliväliin asti sitkuttelin tätä parisuhdejäykistelyä, mutta se tuntui pelkältä kidutukselta ja näin ollen pitkästä aikaa irtosi arvosteluihin sontakakku. Finland zero points Tipov 23.1.2019
Erottuu 30-luvun elokuvista sikäli edukseen, että tässä pyritään elokuvalliseen ilmaisuun lähes mykkäleffan hengessä ja leikkaus on aika epäkonventiaalista myös. Tuoreen aviovaimon (Hedy Lamarr) kriisistä kertova tarina jäi ainakin ensi katselulla aika haperoksi ja viitteelliseksi. Ohjaaja Gustav Machatyn tyylissä on vähän samaa kuin Bunuelilla eli tarinaan on vaikea päästä sisään, mutta yksittäisissä kuvissa on tiettyä persoonallisuutta. … Read moreEkstase
Peter Farrelly on hieman yllättävä ohjaajanimi tällaiselle draamapohjaiselle komedialle. Perusasiat toimivat ihan mukavasti ja viihteenä tämän katselee kertaalleen läpi ihan mielellään. Viggo Mortensenin ja Mahershala Alin esittämät päähenkilöt jäävät kuitenkin liian yksiulotteisiksi, jotta leffa pääsisi pintaa syvemmälle tai tuntuisi todenmakuiselta (kässäri kyllä perustuu sinällään oikeisiin ihmisiin). Rasismin vastainen sanoma on vahvasti läsnä koko leffan ajan. … Read moreGreen Book
Ohjaaja Juha Lehtolan teatteritausta näkyy tavassa jolla tämä elokuva on rakennettu. Kohtaukset perustuvat näytelmänomaisiin puolihauskoihin tilanteisiin, joissa useinmiten päähenkilö (Hannu-Pekka Björkman) puhuu itsensä pussiin ja yrittää sitten luovia kuiville. Mitään realismia ei toki tavoitellakaan ja alkupuoli toimii komediana joten kuten, mutta levy juuttuu päälle pahemman kerran ja kässärin ideat huononevat koko ajan loppua kohti. Ihan … Read moreIhmisen osa