2 thoughts on “Days of Heaven”

  1. Terrence Malickin kuvakieli on kauneimmillaan Days of Heavenissa. Koko leffahan kuvattiin magichourin aikana, mikä tarkoitti että yhtenä kuvauspäivänä ei paljoa saatu purkkiin. Vaivannäkö kannatti, sillä maagisen hämyinen valo on oleellinen osa tätä elokuvaa ja se luo kerrontaan runollista tunnelmaa. Epätyypillinen kolmiodraama on myös tarinallisesti kiinnostava ja ainoa pieni miinus tulee rakenteesta, joka ei aivan sulavasti asetu paikoilleen joka kohdassa. Dialogia käytetään hyvin harkitusti ja kerronnan elokuvallisuus on läpitunkevan voimakasta. Lähes jokainen kuva tässä teoksessa on maalaustaiteellinen luomus, jota kelpaa ihastella jo sellaisenaan. 4½

  2. Nestor Almendrosin kuvaama ja Malickin ohjaama elokuva on kaunista katseltavaa. Richard Gere ja Brooke Adams tekevät hienot pääroolit ja Sam Shepard onnistuu sivuosassaan. Hauskana sivuhuomiona mies näyttää välillä erehdyttävästi Jim Carreyltä. Tyttären roolin vetävä Linda Manz onnistuu myös tekemään mieleenjäävän sivuosan. Kässäri on onnistunut ja tarina kulkee melko mukavasti, vaikka onkin aika hidastempoinen.

    Ennio Morriconen hienovarainen musiikki seurailee kuvaa ja tunnelmaa pääosin taustalla nousten kuitenkin elokuvan lopussa yllättävän päällekäyvällä tavalla luomaan kaoottista tunnelmaa.

    ****

Leave a Comment