Poster for the movie "Dogville"

Dogville

Director
Lars von Trier
Runtime
2 h 58 min
Release Date
19 May 2003
Languages
English
Country
 Germany Denmark Finland France United Kingdom Netherlands Norway Sweden
Genres
Drama

Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu

Aika minimalistinen lavastus kuten olin kuullutkin. Vähän pitkäveteinen, vaikka ok tarina kylläkin. En tiedä. Rohkea kokeilu, siitä pisteet, mutta tavallaan tuli mieleen, että teatterijuttu on kuvattu elokuvaksi taiteen nimissä. Mitään elokuvan vahvuuksia ei käytetty hyödyksi, toki tarkoituksella, mut ehkä vähän valju olo kuitenkin jäi.
Tipov 22.3.2006

3 thoughts on “Dogville”

  1. Tässä on kyllä erittäin hyvä tarina ja upeat näyttelijäsuoritukset. Ja niin täytyykin olla, sillä eihän tässä muuten olisi mitään katottavaa. Lievällä tiivistämisellä tietyissä kohdissa olisi taistellut jopa listasijasta. Nyt ei aivan jaksa kantaa koko kolmea tuntia, siis varsinkin kun ruudulla on lievästi sanoen hyvin vähän visuaalista herkkua.
    ***½

    Reply
  2. Olin näköjään antanut aika kriittisen arvostelun tälle vuonna 2006. Arvosana oli ihan kohdallaan, mutta täytyy nostaa paremmin esiin sitä kuinka vahva sisältö tässä leffassa on ja miten rohkeasti Von Trier jälleen kerran kokeilee täysin uutta lähestymistapaa elokuvantekoon. Tosi vaikuttava kokemus tämä on. 3½

    Reply
  3. Katsoin leffan lisäksi tällä kertaa myös kommenttiraidan, josta muutama huomio. Kuvauksen puolesta aika mielenkiintoinen ja erikoinen asetelma, kun Anthony Dod Mantle oli D.P. (Director of Photography), mutta ohjaaja Von Trier taas operaattori. Mantle piruili Trierille, ettei tämä osaa rajata kuvaa, mutta Trier sanoi, että hän vastustaa perinteistä kuvan rajausta, koska se etäännyttää katsojaa henkilöhahmoista (tekee kuvasta teennäisen). Hän kuvasi tyyliään sanomalla, että hän vain “tähtää” kuvattavaan henkilöön miettimättä rajausta. Mantle mainitsi myös, että Trier menee näyttelijöiden ihon alle tavalla jota hän ei ole koskaan nähnyt, sekä hyvässä, että pahassa, tuttavallisuutensa ja suoruutensa takia, joka ylittää leffateollisuuden normaalit standardit.
    Leffana Dogville on erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tapaus. Trier sanoikin, että hän ei ikinä tekisi elokuvaa, jonka voi tulkita vain yhdellä tavalla. Joka tapauksessa lopun vuoropuhelu Gracen ja isänsä kanssa avaa mielestäni yllättävän paljon leffan filosofiaa, joka ei todellakaan anna ihmisluonnosta kaunista kuvaa, eikä myöskään kannusta liialliseen ymmärrykseen ja anteeksiantoon. 3½

    Reply

Leave a Comment