Kahdeksan surmanluotia

Director
Mikko Niskanen
Runtime
5 h 16 min
Release Date
19 April 1972
Languages
suomi
Country
 Finland
Genres
Drama

Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu

Katselin tuossa Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia. 6 tuntinen eepos. Hyvä leffa, suosittelen. Niskanen osasi näytellä näköjään myös. Kun leffa on noin pitkä, niin vuorosanoja ei oo tarvinnu karsia minimiin. Tuo realismia, kun mukana on kaikki empimiset ja rykäykset. Nautinnollista katseltavaa on rauhallisen suomalaismiehen räjähdysherkkyys, kun paineet kasautuvat ja viinaa on suonissa.
Tane 7.11.2005

Katoin eilen yöpalaksi Kahdeksan surmanluotia ja täytyy sanoa että olin positiivisesti ylllättänyt. Näyttelijä suoritukset olivat todella hyviä suomileffakssi, Niskasen päärooli jopa loistava. Parasta leffassa/minisarjassa oli mielestäni kuitenkin dialogi joka oli luonnollista ja sujuvaa. Ainoan todella suuren miinuksen annan musiikista joka oli todella karseeta, mutta niinpä se taitaa olla lähes kaikissa vanhoissa suomifilmeissä.
*** ½  Konda 14.11.2005

Miksikö tän sit luokittelisi, leffa vai minisarja… Tiedä häntä. Ajankuva on erittäin hienoa ja näyttely välitöntä, lähes dokumentaristista, Niskanen itse vetää kyllä todella hienosti roolinsa… Paskalakit aiheuttavat kovasti harmia tavallisille tallaajille aka ponunkeittäjille…
***½  Puppe 23.2.2011

Tekninen toteutus ei toki ihan huippuluokkaa ole (dvd:n laatukaan ei vakuuta, siis edes mun värkeillä!), mutta sielua löytyy satakertainen määrä moneen muuhun leffaan verrattuna. Niskanen, Tarsala ja Pentikäinen vetävät kaikki todella luontevat roolit ja Niskasen suoritus on huikeinta laatua koko Suomen leffahistoriassa. Mestariteos.
****½  Tipov 15.10.2013

1 thought on “Kahdeksan surmanluotia”

  1. Suomen kaikkien aikojen paras elokuva meikäläisen mielestä ja Niskasen roolisuoritus on myös hienointa laatua mitä kotimaisesta leffahistoriasta löytyy. Vaimoa näyttelevä Tarja-Tuulikki Tarsala oli kuulemma suorastaan pelännyt Mikon absoluuttista heittäytymistä hahmoonsa.
    Tässä kuvataan loistavalla tavalla pienen, alkeellisissa oloissa elävän kyläyhteisön elämäntapaa ja niukoissa puitteissa kituuttavan perheen arkitodellisuutta. Hitaasta kerronnallisesta rytmistä huolimatta draamallinen voima on läpitunkevan vahva alusta loppuun saakka. Yli viisituntinen versio on toki pitkä, mutta se kantaa helposti loppuun asti. Jörn Donner leikkasi aikanaan tästä noin kaksi ja puolituntisen version leffateatteria varten. Haluaisin ehdottomasti nähdä Jörkan leikkauksen jonain päivänä. Pontikankeitossa, hikisessä raadannassa ja piilevässä herrakaunassa on jotain erittäin suomalaista perusfiilistä ja nämä teemat on saatu kyllä loistavasti kytkettyä tähän suurteokseen. 4½

    Reply

Leave a Comment