Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu
Damien Chazelle puikoissa, Emma Stone ja Ryan Gosling pääosissa, vuolaat arvostelut vuoden parhaasta elokuvasta ja viiden tähden läiskät. Onneksi elokuvan genre piti kuitenkin huolen siitä, että odotukset eivät aivan pilvissä olleet.
Mia (Emma Stone) on aloitteleva näyttelijänalku ja Sebastian (Ryan Gosling) intohimoinen jazz-pianisti. Heidän tiensä kohtaavat sattumoisin useasti ja romanssihan siitä tahtoo roihahtaa. Mian ura ei ota urjetakseen ja Sebastiankin tekee melkoisia kompromisseja matkallaan kohti unelmaa omasta jazzklubista.
Paikoitellen laulu/tanssikohtaukset sopivat elokuvaan, mutta välillä herää kysymys, iso kysymys, miksi ihmeessä? Välillä tarina etenee soljuvasti ja tunnelma on mitä mainioin, välillä poljetaan paikallaan ja lauleskelu vie puhdin pois.
Pitkät otot upottavat elokuvan maailmaan, mutta usein häiritsevän epätarkka kuva etenkin kasvojen ja silmien osalta tiputtaa katsojan takaisin elokuvateatterin puolelle.
Emma Stone tekee huiman roolisuorituksen ja Ryan Gosling on totutun vahva hänkin, mutta jää hieman Emman steppikenkien alle. Goslingin kova harjoittelu pianon kanssa on tuottanut hedelmää ja soittokohdat menevät hänen osaltaan vakuuttavasti. Kokonaisuudessaan elokuva on kuitenkin turhan ristiriitainen kokemus.
*** Puppe 23.1.2017
Olin positiivisesti yllättynyt, sillä musikaalit jättävät meikän yleensä hyvin kylmäksi. Tämä päätyy lyhyelle listalleni hyvistä musikaaleista (muut ovat Moulin Rouge ja The Rocky Horror Picture Show). Tekniseltä puolelta La La napsii varmasti Oscareita, erityisesti lavastus ja valaistus oli toteutettu huikealla maulla ja taituruudella. Ylenpalttinen värimaailma sopi sekin hienosti tunnelmaan. Lauluosuudet pois ja normaalia kerrontaa tilalle, niin olisi ollut vielä parempi elämys. Liimatun oloiset laulusessiot eivät tälläkään kertaa sovi sekaan ilman kakomista. 3
Tämä oli hyvä elokuva. Omasta mielestä nimenomaan laulukohtaukset nostavat elokuvaa ylöspäin, eli niihin latautuu enemmän tunnetta kuin vain lausuessa saman.
Elokuva paranee koko ajan loppua kohti, mistä propsit. Viimeinen kohtaus, vaihtoehtoinen elämänkulku, on jopa erinomainen. ***1/2
Tane heräs arvostelukoomasta synttäreidensä kunniaksi! Mahtavaa! =)
Odotukset La La Landista oli tosi korkealla, ja melkein leffa niihin vastasikin. Ihania kappaleita jäi päähän soimaan ja hyvä fiilis illaksi. Joku juttu kuitenkin hämäsi kokonaisuudessa…olisiko paikoin hieman arkinen kuvaus ja lavasteet. Pitää katsoa uudelleen ehdottomasti, sen tämä leffa kyllä kestää.
3,5
En toden totta oo mikään musikaalifani, mutta tää iski kyllä aika hyvin. Alun numero ruuhkassa tosin säikäytti kyllä pahemman kerran, tätäkö tää on koko ajan? Sen jälkeen laulut ja tanssit jäi yllättävän vähälle osalle, onneksi. Tosin en tiedä oisko tää toiminut normileffana aivan samalla tavalla, osaan kohtauksista tuli nimittäin kieltämättä jotain sanoinkuvaamatonta taikaa kun irrottauduttiin realismista. Sanoisin, että Chazelle onnistui löytämään hyvän balanssin musikaalin ja draaman välillä, tässä jälleen less is more idea toimi. Tosin omasta mielestäni ehkä vielä vähän vähemmänkin ois laulua saanu olla 🙂
Emma Stone oli kyllä tosi hyvä ja Ryan Goslinginkaan ei hassumpi, varsinkin silloin kun ei joutunut jodlaamaan. Tanenkin kehuma loppukohtaus oli aivan erityisen onnistunut.
***½
Tämä tuli katottua uudestaan ja laitetaan tässä vaiheessa 4,5 tähteä ja katsotaan nouseeko vielä tuosta joskus.
Miks mä oon antanu aluksi 3,5 tähteä. Tämähän on täysi vitonen kun tarkemmin ajattelee. 5
Toinen katselukerta takana ja oman makuun liian musikaalisen alun jälkeen La La Land toimii kyllä erinomaisesti.
****
Damien Chazelle tulee taatusti nousemaan suurten ohjaajien joukkoon kun hänen uransa etenee. Kaveri hallitsee suvereenilla tavalla kaikki tärkeät ohjaukselliset taidot. Erityisesti tunnelman rakentaminen, kamerankäyttö ja visuaalinen vaikutelma ovat mielettömällä tasolla (samoin kuin oli jo Whiplashissa) ja muutamista (lähinnä alkupuolen) turhista laulupätkistä huolimatta tämä on fantastista herkkua elokuvafriikille. Ingridin kommenttiin arkisesta lavastuksesta en voi mitenkään yhtyä. Päinvastoin mielestäni harvoin näkee näin hyvällä maulla suunniteltua lavastusta ja puvustusta. Tyyliteltyä väriloistoa riittää kuin sateenkaaressa konsanaan. 4½
Mäkin nostan arvosanan täyteen femmaan. Alkupuolen pari turhaa laulukohtausta hieman sapettavat, mutta kokonaisuus on silti niin huikean vaikuttava, että absoluuttinen klassikko on kyllä kyseessä. Yksi kohtaus mikä erityisesti jää aina mieleen kutkuttelemaan, on ruokapöydässä tapahtuva keskustelu Sebastianin ammatillisia valintoja ja intohimoa koskien (tämä sama teemahan on Chazellella esillä myös Whiplashissa, joten jotain henkilökohtaista pohjaa on varmasti taustalla). Sekä Gosling että Stone yltävät tässä kohtauksessa lähes uskomattomaan todenmakuisuuteen ja intensiteettiin. Tätä dialogijaksoa voisi pitää metodinäyttelyn mallikappaleena. Kylmät väreet tulee joka kerta. Loppukohtaus pitää mainita vielä erikseen, sillä se on fantastinen näyte elokuvallisesta neroudesta. 5
Puolikkaan nosto myös täältä. Alun karsean tanssinumeron jälkeen sokeria, sokeria.
****½
Toisella kerralla upposi paremmin ja kyllähän tämä on todella hieno elokuva. Tyyliä, tunnetta ja väriloistoa 🙂
****
En olisi koskaan uskonut, mutta kyllä se nyt niin vaan on että Pulliainen antaa musikaalille täydet tähdet. Jos jähmeä suomalainen mies on useita kertoja leffan aikana tippa silmässä, on kyseessä poikkeuksellinen teos (ja jos totta puhutaan, niin lopun kohtauksessa tippa virtasi kyllä ihan valtoimenaan).
*****
Alkoholilla saattai olla joku vaikutus asiaan….
Kolmas katselu takana ja päällimmäisenä fiiliksenä pieni harmitus siitä, että osa musiikkinumeroista ei toimi ja katsoja ajelehtii muihin aatoksiin. Puvustuksen ja lavastuksen loisto on kyllä mahtavaa ja Linus Sandgrenin Oscarin voittanut kuvaus on kyllä erittäin hienoa, vaikka edelleen täytyy todeta, että Focus Puller ei ole hoitanut tonttiaan puhtain paperein ja välillä tarkennus ei ole siellä missä pitäisi.
Potentiaalia leffalla on vieläkin enemmän, mutta ainakaan vielä en pysty antamaan korkeampaa arvosanaa elokuvan rikkonaisuuden johdosta.
****
Tämä on kyllä niin mahtava elokuva, että kestää kyllä useita katseluita. Kahden wanna be:n matka kohti tähtiä kuvataan herkkyydellä ja polku menestykseen ei ole siirappinen. Unelmia toteutuu ja jää toteutumatta. Chazelle tarjoaa näitä juuri oikeassa mittasuhteessa. Lavastus, puvustus, kaikki toimii. *****