2 thoughts on “Le notti di Cabiria”

  1. Fellinin klassikko on epätasapainoinen kokonaisuus. Alku tempaa mukaansa, mutta koko ensimmäinen puolisko leffasta tuntuu olevan tyypillistä italialaista käsien heiluttelua ja kaikki tuntuvat kommunikoivan huutamalla. Giulietta Masina on pääroolissaan välillä erittäin hyvä ja ilmeikäs, mutta välillä mennään ohjauksellisesti teatterin puolelle ja jälkiäänityskin häiritsee paikoin ikävästi.

    Käsikirjoitus on varsin pätevä ja loppupuoli leffasta on oikein mainio, joten leffasta jää ihan hyvä maku. Leffa voitti aikanaan parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin.

    ***

  2. Fellinin parhaimmistoa. Vahva draama, jossa ilotytön pyrkimys muutokseen ja parempaan elämään törmää toistuvasti rajuihin pettymyksiin. Federicon vaimo Giulietta Masina on olemukseltaan kiintoisa ja tavallaan valloittava näyttelijätär ja hänen suorituksensa on iso osa elokuvaa. Fellini käyttää tässä paljon pitkiä, reaaliajassa eteneviä ottoja, jotka antavat katsojalle mahdollisuuden upota tarinan tunnelmiin. Toisaalta välillä liiallinen venyttäminen kääntyy jo itseään vastaan ja kuten Puppe mainitsi, niin kokonaisuus on jonkin verran epätasapainoinen. 3

Leave a Comment