2 thoughts on “Once Upon a Time in America

  1. Katselin tämän klassikon nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa. Järkyttävän pitkä kesto on pitänyt tämän meikäläisen nöy-nöy-listalla vuosikausia. Meinasin lopettaa katselin heti alkuunsa, kun elokuvan alussa on järkyttävän ärsyttävä ja järkyttävän kovalla pirisevä puhelin, joka jatkuu monta minuuttia, huhhuh! Onneksi loppu oli silkkaa nautintoa tämän jälkeen.

    Leffa kyllä on hyvin elämänmakuinen ja sopivalla tavalla karhea kuvaus gangstereiden elämästä Jenkkilässä penskasta hautaan. Teinivuosien kuvaukseen käytetään mielestäni hieman liikaa aikaa ja se käy hieman tylsäksi, vaikkakin Jennifer Connelly tekee hyvin vaikuttavan roolin vain 11-vuotiaana näyttelijättärenalkuna.

    Ehkä tämän jaksaa joskus toisenkin kerran katsoa 😉

    ****

  2. Leonen mestariteos ei tunnu pitkältä melkein nelituntisesta kestostaan huolimatta. Tarina lapsuuden ystävysten matkasta köyhyyden syövereistä kohti alamaailman huippua on kuvattu uskottavasti, vaikuttavasti ja hallitun tyylikkäästi. Amerikkalainen unelma syntyy tällä kertaa kieltolain mahdollistaman järjestäytyneen rikollisuuden kautta. Ennen kaikkea tämä on kuitenkin Noodlesin elämänkerta ja traaginen kuvaus petoksesta sekä pahasti puolitiehen jäävästä rakkaussuhteesta.
    De Niron uraan mahtuu monta merkittävää roolia ja tämä on ilman muuta siellä tärkeimpien joukossa. Morriconen kaihoisa musiikki antaa upeaa tukea elokuvan haaveilevalle ja melankoliselle pohjavireelle. Aika on yksi merkittävimmistä teemoista, jota Leone tässä käsittelee. Menetetty, varastettu tai haaveeksi jäänyt aika kummittelee jatkuvasti monitasoisen kerronnan taustalla ja oopium-pöllyjen seassa. Sisällöllisesti tämä on ehdottomasti Leonen uran tärkein ja moniulotteisin elokuva, vaikka ei ihan ylläkään Hyvien, pahojen ja rumien visuaaliseen ilmeeseen. Toki Tonino Delli Collin kamerankäyttö on vahvaa tässäkin ja tuloksena on yksi elokuvahistorian suurista helmistä. 5

Leave a Comment