Punch-Drunk Love

Punch-Drunk Love

Director
Paul Thomas Anderson
Runtime
1 h 35 min
Release Date
25 October 2002
Languages
English
Country
 United States of America
Genres
Comedy, Drama, Romance

Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipi

Paul Thomas Andersonin Punch-Drunk-Love tuli taasen tsekkailtua. Kyllä pidän leffasta, jotenkin leffan erikoinen vire ja oudot hassuudet ovat mielekästä seurattavaa. Philip Seymour Hoffman vetäisee loistavan sivuroolin ja kohtaus Sandlerin kanssa on kyllä leffan paras anti. Sandler myös vetää kevyesti parhaan roolinsa (mikä ei välttämättä paljoa vaadi). Jotenkin roolihahmon kamppailu kiukkunsa kanssa on suorastaan riemukasta katseltavaa.
****+  Puppe 2.2.2010

Punch-Drunk-Lovelle **. Ei sytytä, ei kerta kaikkiaan vaikka on Anderson puikoissa.
**  Tipov 5.2.2010

Ei kyllä uskois että tää on PT Andersonin leffa, paketti on niin käsittämättömän heikko. Leffa ei yksinkertaiseti toimi millään tasolla, varsinkin äänimaailma on aivan karsea. Ja sit pääosassa vielä Adam Sandler kaiken muun herkun lisäksi. Siis tän täytyy olla joku vitsi, Anderson on hävinny jonkun vedon tai jotain, miten tätä muuten voi selittää. Lopun pari kohtausta pelastaa tän ihan kellariluokitukselta.
**-  Konda 30.1.2013

Musiikki on kyllä melkoista pimputusta ja hankausta, mutta tukee elokuvaa hyvin ja saa aikaan hektisen ja ahdistavan tunnelman. Sandlerista saatu ehdottomasti paras mahdollinen irti ja Hoffman on todella mainio sivuroolissaan. Kuvaus hyvin persoonallista Andersonia. Tuskin mahtuu kuitenkaan seuraavalle sadan listalle enää. Ravintolakohtaus ja puhelu / saapuminen Mattress Kingille ovat kyllä huikeita 🙂
****+  Puppe 27.3.2013

1 thought on “Punch-Drunk Love”

  1. Tämä on vaikeasti lähestyttävä tapaus, enkä ihmettele etten aikaisemmin pitänyt tästä. Olenkohan itse asiassa vain kerran tullut leffan katsoneeksi? Joka tapauksessa Sandler, josta yleensä todellakaan en pidä, on nyt oikeassa roolissa henkisesti hakoteillä olevana poikamiehenä, jolle ympäristön luomat paineet ovat hieman liikaa.
    Juoni liikkuu niukin vedoin ja äänimaailma on paikoin ärsyttävä, kuten täällä on jo mainittu, mutta Andersonin kerronnassa on mielenkiintoinen sävy kun siihen pääsee uppoamaan. Alkupuoli toimii loppuosaa paremmin, mutta tunnelma on tosiaan kiinnostavalla tavalla outo. 3

Leave a Comment