Poster for the movie "The White Ribbon"

Das weisse Band

Director
Michael Haneke
Runtime
2 h 24 min
Release Date
6 October 2009
Languages
German, Italian, Latin, Polish
Country
 Austria Germany France Italy
Genres
Crime, Drama, Mystery

Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipi

Pidin kyllä todella paljon. Ei missään nimessä voi olla kuitenkaan kaikkien makuun. Tietyllä tavalla outo elokuva, joka jää vähän arvoitukseksi, mutta omasta mielestäni erittäin positiivisella tavalla.  Haneke on vaihtanut ohjaustyyliään ihan selvästi aikaisempaan verrattuna. Nyt kaveri kuljettaa elokuvaa selvästi kokonaisvaltaisemmin. Ennen oli vähän sitä vikaa (usein aika paljonkin) että koko leffan ajan vain pedataan maata tiettyjä shokkielementtejä silmällä pitäen ja ikään kuin jokin sulavuus jää puuttumaan. Nyt osuu nappiin monella saralla. Kuvaus on todella tyylikästä ja näyttelijätyö luonnollista. Mielenkiintoista nähdä jatkaako Haneke tulevaisuudessa tyylinsä kehittämistä samaan suuntaan. Toivottavasti!
****  Tipov 18.1.2011

Valkoisen nauhan katsoin myös. Synkkyyttä, synkkyyttä, mutta siinä mielessä samaa mieltä Tipin kanssa, että hieman oli tyyli muuttunut ja ehkä siinä joillakin hahmoilla elämä meni ihan ok. Kyllähän leffassa toki mielenkiinto pysyy, kun ohjaaja on kannuksensa hankkinut. Enpä kyllä usko, että toista kertaa tulee katsottua.
Tane 3.2.2011

Aika hidas ja apaattinen. Mustavalkoisuus välillä häiritsi, välillä sopi. Näyttelijätyö ei tuonut tarvittavaa karismaa / ilonpilkahdusta tähän tuskaiseen aiheeseen. Liian raskas mun makuun.
**  Puppe 12.4.2012

1 thought on “Das weisse Band”

  1. Haneken uran ehdoton huipentuma. Christian Bergerin upea mustavalkokuvaus on nautittavaa katseltavaa. Tarinan rytmi on tietyllä tavalla hidas, mutta toisaalta jokainen kohtaus on tarkoituksenmukainen osa kokonaisuutta, jossa avataan hienolla tavalla saksalaisen yhteiskunnan todellisuutta ja ilmapiiriä ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Kurin ja puhtauden ihanne ja toisaalta kaksinaismoralismi ja sosiaalinen epätasa-arvo ruokkivat patoutunutta vihaa, joka saa erityisen hyvän kasvualustan kuvauksen kohteena olevan kylän lapsissa. Ajankuva on todellakin poikkeuksellisen onnistunut sekä puitteiden että käsikirjoituksen ja myös näyttelijätyön osalta. Käsikirjoituksessa ei ole traditionaalista juonta, mutta sillä on selkeät kehykset, joiden puitteissa se toimii erinomaisesti.
    Valkoinen nauha on hienovarainen ja vaativa teos, mutta mielestäni se on elokuvataidetta hienoimmillaan. 5

    Reply

Leave a Comment