2 thoughts on “Thelma & Louise”

  1. Pitää kirjoittaa pieni ylistys tälle elokuvalle, koska Spinin mukaan Maija dissailee tätä sen takia että naiset käyttäytyvät tässä “tyhmästi”. Tavallaan näin voi toki ajatella (esim. Thelma jättää Brad Pittin yksin hotellihuoneeseen rahojensa kanssa), mutta toisaalta on nimenomaan realismia esittää elokuvan päähenkilöt epätäydellisinä ja siis inhimillisinä ja aidon tuntuisina hahmoina, jotka tekevät virheitä, toisin kuin esim. 007 ja muut muoviset supersankarit. Koska elokuvia tekevät useinmiten miehet, ovat naiset monesti heidän tekeleissään tahdottomia koriste-esineitä, joilta puuttuu oma tahto. Tämä leffa on fantastinen poikkeus, sillä pääosassa on kaksi naista, jotka eivät ole tahdottomia ornamenttejä, vaan omaa vapauden unelmaansa aktiivisesti tavoittelevia moderneja naisia. Moni naisnäyttelijä valittaa (mielestäni ihan oikein), että kunnollisia naisrooleja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Davis ja Sarandon varmasti nauttivat täysin siemauksin ainutlaatuisesta tilaisuudestaan päästä esittämään kolmiulotteisia roolihahmoja. Omasta mielestäni he eivät ole tyhmiä, vaan omalla tavallaan vahvoja (joskin välillä ajattelemattomia) naisia, jotka ikävistä sattumuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta lopulta saavuttavat vapautensa (tosin tavalla, jota eivät varmasti aluksi suunnitelleet). Miehet esitetään Harvey Keitelia lukuunottamatta hyvin epäedullisessa (Thelman aviomies on idiootti, Brad Pitt on varas ja rekkakuski pelkkä porsasteleva sika) valossa, mistä Ridley Scottille isot pisteet. Kerrankin Hollywoodin traditioita rikotaan oikein kunnolla. Elokuvan mahtava visuaalinen ilme on vielä asia erikseen. Se on todella nautinnollista seurattavaa. Kannattaa antaa tälle vielä uusi mahdollisuus:)

    Reply
  2. Ridley Scottin vahvimpia onnistumisia. Yhtä aikaa kevyen viihdyttävä ja merkityksellinen elokuva. Elämäänsä tyytymättömien naisten harmittomaksi tarkoitetusta huvitteluretkestä muodostuu lopulta piinaava ajojahti, jonka seurauksena molemmat päähenkilöt oivaltavat itsestään jotain uutta ja löytävät sisäisen kapinallisensa, joka ei halua enää palata takaisin tiskirätin rooliin. Davis ja Sarandon ovat oikein hyviä päärooleissa, sivuhahmojen kohdalla sen sijaan löytyy epätaisaisempia suorituksia. Musiikkiraidalla on paljon hienoja biisejä ja niillä on tämän leffan kohdalla jopa tavanomaista suurempi merkitys leffan tunnelman kannalta. 4

    Reply

Leave a Comment