Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu
Charlize Theron lihotti itseään noin 20 kiloa lössähtäneen kotiäidin rooliaan varten. Se onkin Jason Reitmanin ohjaaman elokuvan kiinnostavin seikka. Tarina on puisevahko ja hidas ja kun kerronta on perinteisen tylsää tallentamista, ei elokuva onnistu tempaamaan mukaansa.
** Tipov 17.5.2018
Mun mielestä tää oli aika mielenkiintoinen pläjäys. Semmoista perusvarmaa Jason Reitman -laatua. Äitiys on kuvattu aika raastavalla tavalla. Vauvan jatkuvaa rääkymistä ja äippä ei meinaa jaksaa menossa mukana. Ei ehkä paras leffa perheen perustamista miettiville =D
***
*** Kyllä Reitmanilla joku poikkeava ote on. Loppuratkaisu oli myös aika yllättävä.
Ihan perusmukava pätkä, jonka kattoi enemmän kuin mielellään. Loppu yllätti kyllä meikän ainakin täysin.
***
No jopas jotakin, olipa tosiaan positiivisella tavalla yllättävä leffa. Tykkäsin todella paljon.
Löysin jo leffan alkumetreillä sen olotilan, kun ei ole kahteen vuoteen nukkunut. Sitä väsymystä ei ohjaaja ole liioitellut yhtään. Äidin pinnan kiristyminen ja hermoromahdus parkkipaikalla osuivat ja upposivat myös, nämäkin tilanteet oli tuotu tosielämästä valkokankaalle vankalla osaamisella. Reitman kuvaa virheettömästi sitä sanoinkuvaamatonta uupumista ja päivien samanlaisena toistumista, mitä alkuaika pienten lasten kanssa on. Ja toisaalta ei ole jättänyt pois arjen keidashetkiä, joiden seesteisyyden pystyi aistimaan.
Mutta onhan Tullyssa muutakin kuin väsynyt äiti lapsineen, ja äidissäkin on enemmän kuin ensisilmäyksellä luulisi. Kuvio aukeaa katsojalle vasta hyvin loppumetreillä. Siihen asti saa viihtyä loistavien näyttelijöiden työskentelyä katsellessa, ja henkilöhahmoihin tutustuen.
Vajaa kolmikymppinen miespuolinen työkaveri kertoi katsoneensa Tullya kymmenisen minuuttia, ja sitten vaihtoi leffaa. Kai sen vaan on niin että äitiys ei ole viihdearvoltaan kummoista 😀 Minun tykkäämisen voi päätellä tähdistä ****