Poster for the movie ""

Director
Federico Fellini
Runtime
2 h 18 min
Release Date
15 February 1963
Languages
German, English, French, Italian
Country
 France Italy
Genres
Drama, Fantasy

Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov

Sitten oli tämä 8½. Täysin sekavaa touhua. Ei uppoa millään tasolla. Yleensä kun luen 1001 leffan kirjasta kuvauksen, niin leffa paranee huomattavasti, mutta ei, vaikka sitä ylistetään siinä jopa poikkeuksellisen paljon. Puhutaan monitulkintaisuudesta, kun ei oikein keksitä kunnon juonta ja lisätään sekaan unenomaisia jaksoja. Jätetään tulkinta katsojalle kun ei itsellä loppuu ideat (vrt. Lynch). Tähän on kasattu ylijäämäkohtauksia Fellinin muista leffoista ja lisätty musiikkia sekaan. Hän ei pidä.
Tane 22.8.2010

Tässä oon luonnollisesti täysin eri linjoilla Tanen kanssa. Mun mielestä perusidea on jopa aika selkeä: luomisen tuska. Eli elokuvaohjaaja, joka ei pääse puusta pitkään uuden projektinsa kanssa. Toki tässä pintavaikutelma saattaa olla kaoottinen, mutta se nimenomaan ilmentää päähenkilön sekavaa mielentilaa ja luovan prosessin ahdistavuutta ja tätä tausta-ajatusta vasten homma pysyy mun mielestä ihan hyvin kasassa.  Tämä oli niitä aikoja, jollon Fellini oli juuri siirtymässä perinteisestä kerronnasta (jota La strada vielä edustaa) kohti symbolisempaa tasoa ja tässä nämä kerrontatavat sekoittuu hienolla tavalla, kun sen sijaan myöhäisempi tuotanto vaikuttaa pääosin kikkailevan ja tekotaiteellisen paskan malliesimerkiltä.  Kirjallisuuden opettajani oli muuten valtava Fellini-fani ja halus näyttää joka kurssilla Casanovaa. Muistaakseni oli ihan ok pläjäys, Donald Sutherland pääosassa.
****  Tipov 22.8.2010

2 thoughts on “8½”

  1. Fellinin mestariteos säilyttää edelleen paikkansa 100 joukossa. Se on melkoinen kunnianosoitus, sillä ennen 70-lukua tehdyistä leffoista enää (ikävä kyllä) 6 elokuvaa saa tämän kunnian. Päähenkilö Marcello Mastroiannin hahmo pohjautuu hyvin vahvasti Felliniin itseensä. Mies elää kaoottista kaksoiselämää niin aviollisessa kuin taiteellisessakin mielessä, koska ei osaa (tai uskalla) tehdä lopullisia päätöksiä asioiden suhteen. Hän ymmärtää tilanteensa mahdottomuuden, mutta ei voi selkärangattomalle ja hemmotellulle luonteelleen mitään. Taiteilijamuotokuvana tämä on erittäin onnistunut ja harvinaisen rehellinen teos, joskin Fellinille tyypillinen sirkusmainen esitystapa voi olla välillä vaikeaa seurattavaa. Spini ja Tane eivät tätä ainakaan tunnu arvostavan. Itseeni kyllä uppoaa ihan kympillä. 4.5

    Reply
  2. Olihan tämä hieman sekava ja paikoin tylsä kokemus. Mastroianni on kyllä hyvä pääroolissaan ja Claudia Cardinale on aika jännittävä ja viehko. Kokonaisuus ei kuitenkaan jaksanut juuri innostaa. **

    Reply

Leave a Comment