Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu
Lyödään handicapit heti pöytään eli katsoin tän lentokoneen pienestä monitorista paluureissulla New Yorkista. Siitä huolimatta leffa iski meikään vahvasti ja eipä ihme että tää saalisti oscareita. Kaikenkaikkiaan vahvat näyttelijäsuoritukset, mutta varsinkin Keatonilta ja Stonelta. Lisäksi Galifianakis onnistui mun mielestä hyvin agentin roolissa. Tarina jaksoi kantaa myös hyvin koko leffan, mitä nyt loppuun olis toivonut hieman terävyyttä. Visuaalisesta ilmeestä ei tosiaan uskalla sanoa hirveesti, mutta tää täytyy kyllä nähdä pian uudestaan, ja siis vähän isommalta ruudulta.
**** Konda 7.5.2015
Todella persoonalliseen tyyliin tehty leffa ja se on jo sinällään arvostettavaa. Näyttelijät pääsevät todella esittelemään taitojaan koska kohtaukset ovat pitkiä ja dialogia riittää. Itsestä tuntui että otot venyivät vähän turhan pitkiksi välillä, mutta tämä oli vain pieni miinus (ja Inarritu toki tarkoituksella haki juuri tällaista tyyliä), sillä kokonaisuus oli mielenkiintoinen. ***
Elämys parani toiselle katselulla. Sisällön puolesta syvyystasoja löytyy todella kiitettävästi. Puhumattakaan siitä että kuvaus ja leikkaustapa ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Inarritu pyrki saamaan aikaan vaikutelman, että koko leffa on kuvattu yhdellä otolla. Hän on kieltänyt tekijäryhmää esim. kertomasta montako leikkausta leffassa oikeasti on. Kuvaaja Emmanuel Lubezki sentään paljasti, että leffan pisin otto on 15 minsaa pitkä, mikä on tietysti aivan käsittämätöntä sekin. Muutenkin ottojen suhteen mentiin usein kuulemma 10 minuutin pinnassa. Tällainen tekotapa vaatii aivan järkyttävää ennakkovalmistelua ja suunnittelua. Ja kyllähän Birdman näyttää aivan erilaiselta kuin muut elokuvat. 3.5
Birdman liitää toisen katselukerran siivittämänä meikän uudelle listalle. Tässä on todella loistavat näyttelijäsuoritukset, joita hienosti soljuva dialogi tukee upeasti. Michael Keatonin rooli on varmasti sellainen, mistä näyttelijät haaveilevat ja Keaton ottaakin kaiken irti annetusta mahdollisuudesta. Krapulassa ja morkkiksessa leffaa katsottuani Rigganin itsesääli resonoi fantastisesti omaa surkeata oloa. Aiemmin en niin tarkkaan huomioinut teknistä puolta, mutta tää on tosiaan tehty näyttämään siltä, että koko leffa ois kuvattu yhdellä otolla. Hieno ja jännä tyyli, joka lisäsi elokuvanautintoa ainakin itselläni. Pieni miinus jazzrummutuksesta, joka ei mielestäni aina oikein sopinut leffan kohtauksiin.
****½
Intouduin tsiigaamaan tämän jo kolmannen kerran ja listalle nousee myös meikäläisellä. On tää huikea saavutus Inarritulta. Tyyli on uskomattoman persoonallinen ja tehokas ja sisällön syvyyskerroksia riittää loputtomiin. Ed Norton ja Emma Stone säestävät loistavasti Keatonin maanista vimmaa, jota on nautinto katsella. Rummutusta tosiaan piisaa, mutta itselle se toi enimmäkseen hypnoottista fiilistä vielä lisää. Mahtava leffa joka paranee kerta kerralta. 4½
Toisella katselulla parani kokemus. Keatonin ohella Emma Stone on mielestäni mahtava ja heidän välinen riita (samoin kuin pubissa New York Timesin kriitikon kanssa käyty sanailu) ovat herkullisinta antia leffassa. On kyllä melko hassua, että kohtaukset saadaan toimimaan vailla leikkauksia ja kuvakulman vaihtamisia, mutta kyllähän se tuo realismia ja läsnäolon tuntua. Pimputukset ja rumpujen paukuttelu on kyllä siinä rajoilla, että käykö ärsyttäväksi, mutta toisella kertaa en enää niin paljoa ärsyyntynyt. ****
Nyt jysähti lopullisesti tajuntaan tämän elokuvan mahtavuus! Neljä katselua se näköjään vaati. Nousee listalla kahdenkymmen parhaan joukkoon. Dialogi on puhdasta dynamiittia, suorastaan kadehdittavaa mestarin työtä. Mutta kaikki muukin toimii kuin unelma. Mieletön syvällisyys, huumori ja ennen kaikkea täysin uniikki tyyli ja hypnoottinen rytmi, joka imaisee sisäänsä. Keatonin rooli menee kaikkien aikojen roolilistalla kympin sakkiin. Oijoijoi! 5
En tiedä paraneeko tämä useammilla katselukerroilla, mutta odotuksiin nähden oli pettymys. ***
**1/2 Disappointed
Birdman nousi lopullisesti siivilleen ja liihottelee kympin sakkiin. Siis koko seuraavan päivänkin oli aivan mahtava olo kun oli saanut kokea näin kokonaisvaltaisen taiteellisen elämyksen, jonka intensiteetti, rehellisyys, ihmiskuvauksen syvyys ja uskomaton kameratekninen toteutus ovat lähes vertaansa vailla. Se että koko leffa on saatu näyttämään yhdellä otolla tehdyltä, on käsittämätön saavutus, vaikka se ei sinällään mikään itseisarvo olekaan. Kuitenkin kun tietää miten vaikea se on totetuttaa, niin onhan se kirsikka kakun päälle, varsinkin kun se tukee oleellisella tavalla sisällön mieletöntä voimaa. Toki tämä elokuva vaatii hiljaista katselutilaa ja vahvaa keskittymistä. Väärässä mielentilassa kun Pupen kanssa yritettiin katsoa, niin piti lopettaa kesken, mutta sitten kun hetki oli oikea, magiikka löytyi helposti. I love it! 5
Fantastinen leffa, joka on nautintoa alusta loppuun! Keaton ja cast onnistuu kyllä niin mahtavasti ettei mitään rajaa (ite diggaan varsinkin Galifianakisin hienosta sivuroolista). Aina pieni miinus tulee jälleen rummun pärinästä, mutta sekään ei enää estä antamasta täysiä staroja.
*****