Poster for the movie "Citizen Kane"

Citizen Kane

Director
Orson Welles
Runtime
1 h 59 min
Release Date
1 May 1941
Languages
English
Country
 United States of America
Genres
Drama

Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu

Tuli pitkästä aikaa tämä taas katottua ja kieltämättä oli jonkin verran parempi kun muistin. Hieno henkilökuvahan tässä tehdään ja Orson vetää hyvän roolin. Toki maine on edelleen yliampuva, mutta on tää parhaita leffoja jotka on tehty ennen kuuskytlukua.
****  Tipov 7.9.2010

Katselin myös Citizen Kanen ja oli kyllä pettymys. En kyllä oikein pysty ymmärtämään, miten tämä eroaa muista tuon ajan leffoista, jotka löytyvät 1001 elokuvaa eepoksesta. Itse asiassa tämä oli keskimääräistä huonompi.
Tane 13.9.2010

 

3 thoughts on “Citizen Kane”

  1. Sisällön osalta Citizen Kanesta löytyy paljon hyvää. Kanen henkilökuva on kiitettävän moniulotteinen ja kompleksinen ja sitä kautta myös aidon oloinen. Inhimillisessä mielessä siis, fiktiivinen hahmohan kyseessä on, vaikka esikuvia löytyykin. Toisaalta tuolle ajalle tyypillinen melodramaattinen tyyli (erityisesti näyttelijätyön ja musiikin suhteen) laskee paikoin fiilistä ikävällä tavalla. Legendaarinen elokuva joka tapauksessa ja aina tietyin väliajoin tämä täytyy katsoa. 3½

    Reply
  2. Olen nähnyt Citizen Kanen vain kerran aikaisemmin, joskus kauan kauan sitten, eli tätä katselukertaa voi pitää käytännössä ensimmäisenä.

    Vanhoja leffoja on joskus hankala arvostella uusien rinnalla, mutta näistäkin joko pitää tai ei. Citizen Kanessa tarina on hyvä, samoin kuin Orson Wellesin suoritus pääroolissa, eli kaksi merkittävää elementtiä on kohdillaan, mutta… Häiritseviä tekijöitä on liikaa, jotta kokonaiskokemus olisi viihdyttävä. Eniten häiritsee turhan raskas tunnelma, joka johtunee paljolti valaistuksesta, tai sen puutteesta. Mustavalkoelokuvankaan ei tarvitse olla näin synkkä. Onneksi ohjaaja käyttää hauskoja kuvaustekniikoita ja kuvakulmia, ne ovat elokuvan suola. Musiikki leffassa on taas niin yliampuvaa, että teki mieli laittaa äänet pois kokonaan. Dramatiikkaa voi luoda muillakin keinoilla… Ja varmaan itse tarinassa olisi ollut aineksia herättelemään katsojassa suurempiakin tunteita, kuin mihin tämä elokuva nyt pystyi. Vähemmän massiivisia lavasteita ja enemmän hyvää näyttelijäntyötä, olisi ollut toimivampi konsepti.

    Yksi huomionarvoinen asia näyttelijäsuorituksiin liittyen kuitenkin.Kun Dorothy Comingore avaa suunsa Susan Kanen roolissaan, se ei voi jättää ketään kylmäksi. Varsinkin loppua kohti, kun kanssakäyminen aviomiehen kanssa on lähinnä sättimistä ja riitelyä, menee Comingoren suoritus ihon alle. Todella vakuuttavaa avautumista joka saa ihokarvat pystyyn. Huh.

    2,5

    Reply
  3. Vanhoissa leffoissa musiikki on parhaimmillaankin vain siedettävää, mutta usein aivan järkyttävää sahaamista. Kummisetä lienee ensimmäisiä leffoja, joissa musiikki on ainakin meikän korvaan miellyttävää. Senkin kohdallahan meinas käydä huonosti, kun studio olisi halunnut pistää omat musiikit sisään. Onneksi näin ei lopulta käynyt kuin siinä yhdessä kohtauksessa, kun Hagen matkustaa Hollywoodiin tapamaan jatkossa hevosenpäiden kanssa nukkuvaa tuottajaa.

    Reply

Leave a Comment