Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu
Belgialaisen naisohjaajan Chantal Akermanin teosta pidetään arvossa tietyissä kriitikkopiireissä. Noin 10 vuotta sitten yritin katsoa tämän ensimmäistä kertaa, mutta silloin jäi kesken. Nyt kituroin loppuun asti, vaikka aikamoista tuskaa tämä oli. Akerman käyttää jatkuvasti liikkumatonta kameraa, latteaa valaistusta, laajaa rajausta ja äärimmäisen pitkiä ottoja. Tapahtumat ovat pääosin banaalia arkirealismia, lähes Andy Warhol-tyyppistä kamaa, jossa pääosanesittäjä (Delphine Seyrig) pesee astioita, valmistaa ruokaa ja niin edelleen. Noin kahden tunnin jälkeen tapahtuu sananvaihto, joka muuttaa jotain päähenkilön sisällä. Kuvaus jatkuu kuitenkin samalla kaavalla loppuun asti. Yli kolmituntinen leffa on uskomattoman puiseva kokemus.
* Tipov 31.3.2020
Mikäli ohjaajana häärisi Bela Tarr niin olisko listakamaa? 😉
Belan ja Akermanin ohjauksessa yhdistävä tekijä on äärimmäisen pitkäksi venytetyt kohtaukset. Belan visuaalisesta näkemyksestä (ja upeasta tavasta käyttää musiikkia) Akerman on erittäin kaukana. Siinä mielessä olisi itse asiassa kiinnostava nähdä mitä Tarr saisi tästä kässäristä aikaan. Ainakin tunnelma olisi ihan eri sfääreissä.