Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu
Sain viime yönä runnottua Spinin suosikin JFK:n vihdoin ja viimein omaan televisiooni. Aihe on kiinnostava ja ihan ok kuva muutenkin, mutta ei nyt sentään ihan top-10 voi päästä…
Orno 31.12.2005
Kennydyn murhaa ja sen taustoja ruotiva puolidokumentaarinen sisältö on äärimmäisen kiinnostavaa seurattavaa. Lukuisat huippunäyttelijät onnistuvat hienosti rooleissaan. Erityisesti pitää mainita Joe Pesci ja Tommy Lee Jones, mutta Costneria myöten kaikki muutkin onnistuvat tulkinnoissaan. Stone on onnistunut erityisesti leikkauksessa, sillä kiihkeän hurmioitunut rytmi pitää sykkeen korkealla yli kolmituntisen kestonsa ajan. Mustavalkokuvien, arkistomateriaalin ja fiktiivisten pätkien rohkea yhteensovittaminen on saatu toimimaan kiitettävällä tavalla.
Varsinkin lopussa (Spini tosin on täysin eri mieltä) Stone kuitenkin sortuu turhan painokkaaseen saarnaamiseen ja näkökantojensa raskaaseen alleviivaamiseen. Hieman vähempikin olisi riittänyt, sillä pelkkien faktojenkin pohjalta elokuva saa ainakin itseni täysin vakuuttuneeksi korkeimpaan hallintoon asti yltäneen salaliiton olemassaolosta. Harmi vaan että murhaan liittyviä arkistoja ei varmaan ikinä aukaista, koska epämiellyttävä totuus voisi vielä tänäkin päivänä horjuttaa hallinnon rakenteita. 4½
Hehehe… Tipi mainitsee monesta leffasta että oon täysin eri mieltä. Useimmiten kyllä paikkansa pitävästi, kuten nytkin. Costnerin puhe oikeudessa on elokuvahistorian yksi suurimmista monologeista, todella fantastinen suoritus. Näkökantaa ehkä alleviivataan, mutta ei ollenkaan yliampuvasti, vaan yhdistetään mosaiikki ehjäksi palapeliksi. Lisäksi meillä on kyllä Tipin kanssa täysin eri käsitys, mikä elokuva sortuu saarnaamiseen ja mikä ei.