Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipi
Tanehan taisi arvostaa runsamminkin tätä Pekka Parikan teosta. Pohjanmaalaisen luonteen ja tapojen kuvaus on kieltämättä osuvaa ja ihan kevyesti tämä rullaa eteenpäin. Teknisellä puolella tyydytään peruskuvioihin. “Jesus ku on hautuva ilima.”
**½ Tipov 4.9.2015
Kyllä tää täytyy kerran vuodessa katsoa. Ameriikan Raitti ja Lakeuden kutsu – ja itseasiassa Talvisotakin on samaa Hakalan suvun sarjaa. Keskimmäisiä ei ihan ulkoa muista.
Oli näköjään tähdet antamatta. Kävin vuosi sitten varta vasten Kauhavalla kattomas virastotaloa elokuvan jalanjäljillä. Mahtavasti kuvattu pohjalaisuutta. Tottahan sitä kivenmurkuloita nosteltiin ja voimia koeteltiin. ****
Tuli itekkin katottua tää pitkästä aikaa. Onhan tää ehdoton Suomi klassikko, vaikka onkin kyllä vähän heikompi ja epätasaisempi mitä muistin. Yksi asia mikä nyt eniten vaivas, ja jota en aiemmilta kerroilta muistanut, oli leffan karsee musiikki. Ihme sähkökitaran vinkkutus ei sopinut kyllä yhtään elokuvan miljööseen. Varsinkin yhdessä leffan parhaista kohtauksista, missä Esko Salminen avautuu autossa syistään kutomon konkurssiin, helvatan vinkkutus peittää melkein koko dialogin.
Leffassa on useita loistavia yksittäisiä kohtauksia, mutta niiden ulkopuolella tarina on välillä jotenkin töksähtelevä. Esko Nikkaria on kyllä aina ilo katsella.
***
Pohjalaiset asenteet ja ilmapiiri tavoitetaan tässä kyllä kiitettävän hyvin. Ylpeys, uho ja jääräpäisyys kukoistavat lakeuksilla ja henkilöhahmoissa on komediallista särmää. Esko Salminen lataa tapansa mukaan hieman liikaa teatteria peliin, mutta esim. Taneli Mäkelän jäyhä suoritus on kohdallaan. Seinäjoen legendaarisia maisemia vilahtelee ruudulla (mm. Kahvitupa on aina hieno nähdä vanhan keskustan muistoksi). Tämä on ehdottomasti kulttileffa, vaikka teknisellä puolella toteutus ei päätä huimaa. 3