4 thoughts on “Rambo: First Blood Part II”

  1. Huima klassikko heikkouksistaan huolimatta. Hienosti toteutettuja action-kohtauksia, joskin sisältö on liian kiireistä ja yksipuolista mättämistä. Alun dramaatinen mörinä, kinukkinaisen herkkä kuolinkohtaus ja varsinkin lopun aidosti tunteikas vuodatus pelastavat perusvaihteella jytisevän viidakkoseikkailun. Mutta tän leffan kohdalla on ehdottomasti niin, että nautinto kasvaa promillemäärien mukaan. 3 (kuivasuu-arvio, pitkästä aikaa) 🙂

    Reply
  2. Trautman: You can’t keep running John, you’re free now. Go back with us.
    Rambo: Back to what? My friends died here. Part of me died here.
    Trautman: The war, everything that happened here may have been wrong, but dammit, don’t hate your country for it!
    Rambo: Hate it? I’d die for it!
    Trautman: Then what is it you want?
    Rambo: I want…what they want, and every other guy who came over here, and spilt his guts and gave everything he had.. wants… for our country to love us…as much as we love it. That’s what I want.
    Trautman: How will you live, John?
    Rambo: Day by day.

    Syltty vetää loppukohtauksen uskomattomalla tunteella! Tää on ikuinen klassikko. 3½

    Reply
  3. Elokuvafanaatikkona tiettyjä leffoja on tullut katseltua lukemattomia kertoja, mutta ykkössijaa katselumäärien suhteen pitää ehdottomasti Rambo kakkonen. En ikinä kyllästy tähän, vaikka varovaisenkin arvion mukaan ainakin 40 katselua on takana (osa toki aikamoisissa sooseissa).
    John J. on mielettömässä vedossa ja Stallonen jykevä karisma on tässä parhaimmillaan. Puhtaan toimintaelokuvan eliittiä kaikella mahdollisella tavalla. Teknisesti hyvin tehtyjä kohtauksia, väkevä tunnelma, unohtumattomia yksittäisiä kohtauksia ja erityisesti lopun armoton hurmio tekevät tästä ikuisen klassikon. En koskaan tule kieltäytymään, jos joku ehdottaa levylautaselle Rambo kakkosta (usein se on kylläkin allekirjoittanut itse). Jotain erittäin maagista ja ainutlaatuista tässä sentimentaalisessa mätössä on tarjolla. 4

    Reply

Leave a Comment