Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu
Tämä muistuttaa enemmän näytelmää kuin elokuvaa. Koko asetelma ja varsinkin henkilöhahmot ovat väkinäisesti tehdyn oloisia. Pitkät, paasaavat monologijaksot seuraavat toistaan, väkivaltahuumori kukkii, eikä minkäänlaista realismia edes tavoitella. Kaveri jolta on ammuttu munat irti, naureskelee partaansa ja heittelee rentoa läppää muutaman voihkaisun saattelemana (näidenkin voihkaisujen ainoa tarkoitus on naurattaa yleisöä). Totta kai dialogi on välillä kiinnostavaa ja kyllä tämän katsoa jaksaa ihan hyvin, mutta liian teatraalinen leffa omaan makuuni.
**½ Tipov 4.2.2016
Kävin tämän katsomassa leffateatterissa jo jokunen viikko sitten. Villiin länteen sijoittuva stoori jossa Quentin Tarantino ohjaajana. Asetelma oli kerrasssaan kiinnostava. Hienoiseksi pettymykseksi tämä kokonaisuutena muodostui, tosin johtui ehkä osittain liian korkeista odotuksista. Tarantinon ohjaus on kyllä hienoa katsottavaa läpi leffan, mutta tarina ei kanna loppuun saakka. Alku on lupaava ja ideaa kehitellään hienosti. Loppu menee pahasti överiksi eikä ole edes idealtaan mielestäni mitenkään omalaatuinen tai kekseliäs.
Näyttelijäkaartihan leffassa on todella nimekäs. Sanoisin että Samuel L. Jackson ja Jennifer Jason Leigh onnistuvat rooleissaan parhaiten vaikka suuri Tim Rothin fani olenkin.
***
Elokuva elokuvalta Tarantino tuntuu menettäneensä suhteellisuudentajunsa ja tuntuu, että mies on maailmassa, jossa on kaksi ihmistä. Quentin Tarantino – jumala ja kaikkivaltias. Ja sitten Quentin Tarantino, joka on omistanut elämänsä edellisen palvomiselle ja nielee kaiken mitä sieltä tulee purematta ja nostaa jalustalle kunnioittaakseen.
Meinasin monta kertaa lopettaa katsomisen kesken, kun rupes ketuttamaan koko homma siihen tyyliin. Parasta leffassa on Ennio Morriconen tumma musiikki ja kovan näyttelijäkaartin suoritukset silloin harvoin, kun eivät tanssi Tarantinon sätkynukkeina.
* 1/2
Ohoh 🙂 Rajua kritiikkiä Quentinille. Tosin olen perustaltaan täysin samoilla linjoilla. “Liian” menestyksen myötä itsekritiikki on kässärien suhteen kadonnut ja mies fanittaa liian sinisilmäisesti omia “tarantinomaisia” dialogejaan. Myös erikoisten juonenkäänteiden väkinäinen viljely tuntuu pakkomielteeltä. Kaveri kaipaisi kunnon jäävesikylpyä, jotta se loistava lahjaakkuus mikä miehellä on, saataisiin taas näkymään lopputuloksessa.
Kyllä siis aivan karmea pettymys tämä kyllä oli ja pistää tosissaan vihaksi, että kaveri hukkaa ilmeisiä lahjojaan turhanpäiväisyyksiin…
Ai, ei tämä minusta nyt ihan kelvoton leffa ole kuitenkaan. Tunnelmat on tosi taitavasti luotuja ja hyviä näyttelijöitä on leffassa monta. Eikä juonikaan huono ole. Loppu meni todellakin (taas) ihan överiksi, että siitä lähtee tähtiä kyllä.
3
Heikko esitys oli Tarantinon uusin. Vähän samoilla linjoilla Pupen kanssa, joutu taisteleen useammin kuin kerran ettei jättänyt kesken. Muutama harva onnistunut kohtaus pelasti aivan roska tähdiltä.
**
Tässä on niin moni asia päin honkkelia ettei niihin jaksa edes tuhlata palstatilaa. Visuaalisesti ihan jees ja siitä ainoat plussat.
*½
Toinen katselu oli yhtä tuskaa. Tämän väkinäisempiä kohtauksia on varmasti vaikea kirjoittaa. Dialogi on niin kankeaa että näyttelijöitä kävi suorastaan sääliksi. Tarantinon arvostelukyky on pettänyt kyllä täysin käsikirjoituksen osalta. Rytmitys on aivan pielessä koko ajan, eikä leffa pysy hetkeäkään uskottavana edes omassa maailmassaan. 1½
*½ Taistelemaan joutui että tämän jaksoi katsoa läpi.