Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Spini
Tane
Tipov
U-Uu
Katoin myös Kieslowskin väritrilogian. Ohjaus on mestarin työtä, harkittua. Värielementit on erittäin taiten laitettu joka leffaan. Eli yhdestä still-kuvasta, missä kohtaa tahansa tunnistaa varmasti, mistä osasta on kysymys. Enpä kuitenkaan laita sadan listalle kuin korkeintaan Blancin, joka oli aikasta hyvä musta komedia. bleu ja rouge on hidastemposia, mikä ei oo sama ku huono, mutta ei niissä kuitenkaan oo riittävästi ideoita, jotka esim. häiritsis kutkuttavalla tavalla. Ristiriitaa kyllä rakennetaan molemmissa, mutta top-100 on niin turkasen kova, että saattaa tämä polakki jäädä listan ulkopuolelle. Suosittelen toki kattoon koko trilogian, jos jollain on jääny väliin.
Tane 1.4.2005
Valkoinen on visuaalisesti lattein osa väritrilogiaa, mutta vastapainoksi siinä on toimivaa polakkihuumoria höysteenä. Tasa-arvon teema jää mielestäni melko viitteelliseksi. Impotentti liikemies kaipailee petturimaista vaimoaan takaisin ja lavastaa oman kuolemansa houkutellaakseen vaimon lunastamaan testamenttiaan. Tarina on ihan kiintoisaa seurattavaa. 3
Kiintoisa kässäri ja mustan huumorin sävyttämä melankolia on onnistunutta. Käännekohta on myös sykähdyttävä ja dramaattinen. Hieman epätasapainoinen paikoin, mutta ehdottomasti hieno elokuva kuitenkin. Kolmanneksi paras väritrilogian osa 😀
Ja arvosana siis *** 1/2