Ingrid
Konda
Masa
Orno
Puppe
Smicer
Spini
Tane
Tipov
Upeasti leikattu (josta voittikin Oscarin) ja tekninen puoli on muutenkin hienosti hanskassa. Rummut pärisee niin rajusti että Colinin Tonikin kalpenee. Vähän liikaa keskityttiin musiikkisessioihin henkilösyvennysten kustannuksella, mutta intensiteetti on kohdillaan.
*** Tipov 1.7.2015
Erittäin onnistunut elokuva siitä sitoumuksesta mitä maailman huipulle pääseminen vaatii. Molemmat pääosan esittäjät onnistuvat erinomaisesti, mutta varsinkin sivuosan Oscarin vienyt J.K. Simmons on loistava. Kaveri taiteilee monesti uskottavan ja kliseisen karikatyyrin rajoilla, mutta onnistuu onneksi pitämään roolinsa rajan oikealla puolella. Miehen raivossa oli kyllä jotain epäterveellistä aitoutta ja huomasinkin välillä takertuneeni seuraamaan kaverin otsassa ärhäkästi pullistelevaa verisuonta. Musiikkikohtaukset olivat välillä vähän pitkiä meikänkin makuun, mutta toisaalta jälkikäteen ajateltuna ne olivat tarpeellisia leffan juonen kannalta. Hieno leffa ehdottomasti ja vaatinee uusintakatselun pikaisesti.
***½
Mahtava ja intensiivinen elokuva musiikista, taiteesta ja intohimosta. JK Simmons pitää otteessaan tinkimättömällä otteellaan, joka todellakin taiteilee uskottavuuden rajoilla sen kuitenkin säilyttäen. Pistää miettimään mitä huipulle pääseminen vaatii, vaikka toisaalta tuskin kaikille ihmisille tosiaan sopii samanlainen polku. ****
Whiplash iski selvästi paremmin toisella kerralla ja on hyvin lähellä meikän satasen viimeisiä sijoja. Ekalla kerralla pitkät musiikkikohtaukset lievästi häiritsi, nyt samaa tunnetta ei ollut ja huomasinkin hyräileväni Caravania pari päivää leffan katsomisen jälkeen. Simmonsin upea suoritus ansaitsee jälleen maininnan, kuten myös hyvin onnistuva Miles Teller.
****
Teller ja Simmons vetävät molemmat mahtavasti. Damien Chazelle ohjasi tämän 29-vuotiaana eli kaveri on todella varhaiskypsä näkemykseltään, sillä leffan visuaalinen ilme on loistava. Varsinkin kun ajattelee että iso prosentti ajasta vietetään staattisessa orkesteriasetelmassa joko treenisalilla tai kisoissa. Luulisi että on tosi vaikea saada siitä asetelmasta kuvallisesti vaikuttavaa kamaa aikaan, mutta erikoiset kameraratkaisut ja mahtava leikkaus tekevät tehtävänsä. Ekalla kerralla en huomannut, että vihreä väri oli niin selvästi valittu temaattiseksi sävyksi useimpiin kohtauksiin, ja se toimi hyvin. 4
Vielä puolikas lisää. Aivan erinomainen elokuva, jossa on ainoastaan pieniä hiusmurtumia siellä täällä (Simmonsin roolihahmon suhteen parissa kohtaa vedetään vähän ylärajoilla, samoin lopussa Tellerin lavalta kävely ja paluu on turhan teatraalista vedättämistä käsikirjoituksen puolesta.). Nautittavaa katseltavaa kerta kaikkiaan. Tyyli on täydellisesti kohdillaan. Simmonsin baaripöydän ääressä tapahtuva puhe hänen työskentelytapansa motiiveistä on huikeaa näyttelijäntyötä ja dialogi on loistokasta. 4½
Taannoisissa iltamissa Konda hehkutti tätä leffaa niin kovin, että pitihän se hommata katsottavaksi. Lopputekstit loppui juuri ja näin tuoreeltaan en ole kyllä yhtä vaikuttunut kuin edelliset kommentoijat. Loppua kohti tunnelma oli kyllä lähes piinaava, mutta alku oli melkeinpä tylsää katsottavaa.
Näyttelijäsuorituksien osalta ei ole huonoa sanottavaa, uskottavia olivat. Mutta parasta leffassa oli se miten ohjaaja sai ohjailtua katsojan roolihahmon tunnetiloihin, tiesi tasan tarkkaan mitä nuoren rumpalin ihon alla liikkui. Mutta kyllä siinä kauan kesti että pääsin fiilikseen mukaan…
Pitäis varmaan katsoa uudestaan kommenttiraidan kanssa että pääsisin kärryille että missä se kaikki nerokkuus oli mitä muut hehkuttaneet… tai sitten en.
Mutta hei, tylsäähän se olisi jos kaikki olisi samaa mieltä 😉 ja hyvät pisteet lähtee anyway.
3,5
Whiplash maistui makealta pitkän tauon jälkeen. J.K. Simmonsin mahtavan roolisuorituksen lisäksi Chazellen ohjaus on todella onnistunutta. Varsinkin näennäisen staattisiin musiikkohtauksiin on saatu upeasti jännitettä hienoilla leikkauksilla, kuten Tipi jo aiemmin kommentoi. Sen verran komeasti tässä rummut pärisee, että nostetaan arvosanaa vielä puolikkaalla.
****½