180 entries.
wrote on January 6, 2023
at
22:34
4500 Opera (7.7.2022)
4000 Ménilmontant (3.3.2020)
3500 Veljeni vartija (6.10.2018)
3000 Syriana (12.5.2017)
2500 A Hologram for the King (7.6.2016)
2000 48 Hrs. (20.11.2015)
1500 Lain ulkopuolella (8.5.2015)
4000 Ménilmontant (3.3.2020)
3500 Veljeni vartija (6.10.2018)
3000 Syriana (12.5.2017)
2500 A Hologram for the King (7.6.2016)
2000 48 Hrs. (20.11.2015)
1500 Lain ulkopuolella (8.5.2015)
wrote on January 6, 2023
at
12:29
Ei näkynyt uutta Indyä sun listalla 😀
wrote on October 21, 2022
at
21:31
Tässä on tullut hieman tutkailtua minkälaisia leffaherkkuja lähitulevaisuudessa on tulossa. Tässä top-5 korkeimman odotusarvon omaavaa projektia (niistä leffoista, jotka ovat jo tuotannossa niin pitkällä, että niiden valmistuminen on varmaa).
1. Napoleon (Ridley Scott)
Nyt on sellainen projekti, jossa on huikeat mahdollisuudet niin sisällön kuin visuaalisuudenkin puolesta. Joaquin Phoenix tekee Napoleonin roolissa varmasti vähintäänkin mielenkiintoisen tulkinnan ja tarina vaikuttaa muutenkin hyvin lupaavalta. Kubrick suunnitteli pitkään Napoleon-leffaa, mutta ehkä Ridley saa tästä jotain hienoa aikaan. Myös vertailut Gancen varhaiseen mestariteokseen tulevat tietysti tapetille.
2. Babylon (Damien Chazelle)
Kässäri oli kuulemma herättänyt erinomaisuudellaan heti ison kohun tuottajaportaassa, joten Hollywoodin alkutaipaleesta kertova mahtipontinen stoori herättää Chazellen ohjaamana valtavat odotukset.
3. Bardo (Alejandro Inarritu)
Kun alla on Birdman ja Revenant, niin odotukset ovat tietysti jo sitä kautta tapissa. Toisaalta leffa on tehty Meksikossa ilman tähtinäyttelijöitä ja arvostelut eivät ole ihan priimaa olleet, joten saapa nähdä mitä on luvassa.
4. Oppenheimer (Christopher Nolan)
Henkilökuva atomipommin kehittäjästä tarjoaa varmasti nautittavan elämyksen Nolanin tasasoisen ohjaajan käsissä. Mielenkiintoista nähdä millainen rytmi leffassa tulee olemaan, sillä yleensä Nolan suosii hyvin hektistä menoa, mutta nyt tuskin action-vaihteella mennään. Vai mennäänkö sittenkin?
5. Killlers of the Flower Moon (Martin Scorsese)
Kun Scorsese, De Niro ja Caprio löydään samaan keitokseen, jossa yhdistyy menestyskirja ja 200 millin budjetti, niin jotain lupaavaa on taatusti tulilla.
1. Napoleon (Ridley Scott)
Nyt on sellainen projekti, jossa on huikeat mahdollisuudet niin sisällön kuin visuaalisuudenkin puolesta. Joaquin Phoenix tekee Napoleonin roolissa varmasti vähintäänkin mielenkiintoisen tulkinnan ja tarina vaikuttaa muutenkin hyvin lupaavalta. Kubrick suunnitteli pitkään Napoleon-leffaa, mutta ehkä Ridley saa tästä jotain hienoa aikaan. Myös vertailut Gancen varhaiseen mestariteokseen tulevat tietysti tapetille.
2. Babylon (Damien Chazelle)
Kässäri oli kuulemma herättänyt erinomaisuudellaan heti ison kohun tuottajaportaassa, joten Hollywoodin alkutaipaleesta kertova mahtipontinen stoori herättää Chazellen ohjaamana valtavat odotukset.
3. Bardo (Alejandro Inarritu)
Kun alla on Birdman ja Revenant, niin odotukset ovat tietysti jo sitä kautta tapissa. Toisaalta leffa on tehty Meksikossa ilman tähtinäyttelijöitä ja arvostelut eivät ole ihan priimaa olleet, joten saapa nähdä mitä on luvassa.
4. Oppenheimer (Christopher Nolan)
Henkilökuva atomipommin kehittäjästä tarjoaa varmasti nautittavan elämyksen Nolanin tasasoisen ohjaajan käsissä. Mielenkiintoista nähdä millainen rytmi leffassa tulee olemaan, sillä yleensä Nolan suosii hyvin hektistä menoa, mutta nyt tuskin action-vaihteella mennään. Vai mennäänkö sittenkin?
5. Killlers of the Flower Moon (Martin Scorsese)
Kun Scorsese, De Niro ja Caprio löydään samaan keitokseen, jossa yhdistyy menestyskirja ja 200 millin budjetti, niin jotain lupaavaa on taatusti tulilla.
wrote on November 14, 2020
at
18:12
Uusi Top 100 -listani on kohta tulossa, kun Konda saa sen päivitettyä. Viime päivityksestä onkin melkein 5 vuotta jo aikaa ja muutoksia on tullut hämmästyttävät 20 kpl. Eli kyllä se lista vaan muuttuu vielä vanhemmallakin iällä, kun pitää harrastusta yllä.
Pientä tilastotietoa eli aluksi leffojen jakauma vuosikymmenittäin:
20-luku: 3
30-luku: 0
40-luku: 0
50-luku: 0
60-luku: 4
70-luku: 13
80-luku: 8
90-luku: 30
2000-luku: 24
2010-luku: 18
90-luvun huippuvuosien jälkeen uusien leffojen murtautuminen listalle on hidastumaan päin, mikä on tavallaan yllättävä tieto. Teknisesti on kuitenkin menty selvästi eteenpäin.
80-luvun asema on käynyt myös hieman yllättäen todella heikoksi, kun enää 8 leffaa mahtuu mukaan.
Maajakauma:
75 USA
6 Ranska
4 Iso-Britannia, Italia
2 Saksa, Tanska
1 Uusi-Seelanti, Espanja, Itävalta, Unkari, Suomi, Kanada, Australia
Jenkit dominoi murskatyyliin. Itse toivoisi suurempaa jakaumaa ja kilpailua tällä osastolla. Suomi sentään keikkuu mukana.
Ohjaajat, joilla on useampi kuin yksi listaleffa:
4 Kubrick, Coppola, Scorsese
3 Forman, Stone
2 Leone, Tarantino, Inarritu, Malick, Snyder, Aranofsky, Soderbergh, Nolan
Pientä tilastotietoa eli aluksi leffojen jakauma vuosikymmenittäin:
20-luku: 3
30-luku: 0
40-luku: 0
50-luku: 0
60-luku: 4
70-luku: 13
80-luku: 8
90-luku: 30
2000-luku: 24
2010-luku: 18
90-luvun huippuvuosien jälkeen uusien leffojen murtautuminen listalle on hidastumaan päin, mikä on tavallaan yllättävä tieto. Teknisesti on kuitenkin menty selvästi eteenpäin.
80-luvun asema on käynyt myös hieman yllättäen todella heikoksi, kun enää 8 leffaa mahtuu mukaan.
Maajakauma:
75 USA
6 Ranska
4 Iso-Britannia, Italia
2 Saksa, Tanska
1 Uusi-Seelanti, Espanja, Itävalta, Unkari, Suomi, Kanada, Australia
Jenkit dominoi murskatyyliin. Itse toivoisi suurempaa jakaumaa ja kilpailua tällä osastolla. Suomi sentään keikkuu mukana.
Ohjaajat, joilla on useampi kuin yksi listaleffa:
4 Kubrick, Coppola, Scorsese
3 Forman, Stone
2 Leone, Tarantino, Inarritu, Malick, Snyder, Aranofsky, Soderbergh, Nolan
wrote on September 4, 2020
at
23:35
Stephen King on todellinen yhden miehen tarinatehdas. Miehen kirjoista on tehty tähän mennessä 49 yhdeksän leffasovitusta ja lisää puskee koko ajan.
Tässä oma top-10 tähän mennessä:
1. The Shining 1980, Stanley Kubrick
2. Stand By Me 1986, Rob Reiner
3. Christine 1983, John Carpenter
4. Dolores Claiborne 1995, Taylor Hackford
5. The Shawshank Redemption 1994, Frank Darabont
6. The Dead Zone 1983, David Cronenberg
7. Cujo 1983, Lewis Teague
8. Pet Semetary 1989, Mary Lambert
9. The Running Man 1993, Paul Michael Glaser
10. Misery 1990, Rob Reiner
Tässä oma top-10 tähän mennessä:
1. The Shining 1980, Stanley Kubrick
2. Stand By Me 1986, Rob Reiner
3. Christine 1983, John Carpenter
4. Dolores Claiborne 1995, Taylor Hackford
5. The Shawshank Redemption 1994, Frank Darabont
6. The Dead Zone 1983, David Cronenberg
7. Cujo 1983, Lewis Teague
8. Pet Semetary 1989, Mary Lambert
9. The Running Man 1993, Paul Michael Glaser
10. Misery 1990, Rob Reiner
wrote on June 17, 2020
at
21:30
Vappuna pohdittiin Spinin ja Kondan kanssa kaikkien aikojen suurimpia pettymyksiä elokuvan saralla. Tämä seikka on tietysti hyvin riippuvainen siitä, millaisia odotuksia eri projekteihin liittyy. Koostin nyt asiaa hauduteltuani oman top-5 pettymys-listan:
1. The Egyptian (1954)
Kun Sinuhen uskomaton tarina käännetään elokuvaksi, ovat odotukset ilman muuta valtaisat. Ja kun ohjaajana on Casablancan tehnyt Michael Curtiz, voisi hyvällä syyllä uskoa vahvaan lopputulokseen. The Egyptian on kuitenkin uskomattoman surkea teos, jonka käsikirjoitus (Waltari ei osallistunut kässärin tekoon), kuvaus ja tunnelman luonti on ryssitty kaikki kuvitelmat ylittävällä tavalla. Olisi upeaa saada tästä uusi, isolla rahalla tehty leffa, jonka ohjaisi Tom Fordin tai Damien Chazellen tyylinen lahjakkuus.
2. Alexander (2004)
Tämä oli Oliver Stonen pitkäaikainen haave ja ikään kuin uran huipentava projekti. Sen takia oli hirvittävä pettymys nähdä niin tavanomainen ja persoonaton spektaakkeli. Aihe ei sittenkään sopinut Oliverin tyylille, niin kaukana tässä miehen parhaasta tasosta ollaan.
3. The Sicilian (1987)
Mario Puzon erinomaisesti kirjoitettu romaani antaa loistavan pohjan dramaattiselle ja vaikuttavalle elokuvalle. Kauriinmetsästäjän tehnyt Michael Cimino tuntuisi teoriassa hyvältä vaihtoehdolta ohjaajaksi, mutta leffa ei saa mitään kunnollista tunnelmaa aikaan. Myös Christopher Lambertin valintaa pääosaan täytyy ihmetellä. Tämä on myös sellainen aihe, joka pitäisi ehdottomasti filmata uudestaan.
4. Man of Steel (2013)
Zack Snyder oli tehnyt Watchmenin ja 300, ja sarjakuvahistorian merkkipaalu Teräsmies oli etukäteen ajatellen ideaali projekti Snyderille. Odotin täysin uudenlaista, mullistavaa tulkintaa ja huikeaa visuaalista ilmettä. Tuloksena oli Marvel-tyylinen, överiksi vedetty perusmäiskintä, josta jäi kokonaan puuttumaan sydän ja kunnollinen ohjauksellinen näkemys.
5. Noah (2014)
Darren Aronofskylla oli alla Requim for a Dream ja Black Swan ja mies oli huimassa noususuhdanteessa. Massiivinen raamatullinen aihe tarjosi mahdollisuuden tehdä moderni tulkinta isoja teemoja käsittelevästä tarinasta. Darren sekosi täysin ja lähti tekemään sisältöä 50-luvun tyylillä, sotkien mukaan avaruuspredatoreja ja käsittämätöntä uskonnollista paatosta. Tämä oli niin erilainen lähestymistapa kuin odotin, että järkytys oli suuri kun elokuva vihdoin loppui.
1. The Egyptian (1954)
Kun Sinuhen uskomaton tarina käännetään elokuvaksi, ovat odotukset ilman muuta valtaisat. Ja kun ohjaajana on Casablancan tehnyt Michael Curtiz, voisi hyvällä syyllä uskoa vahvaan lopputulokseen. The Egyptian on kuitenkin uskomattoman surkea teos, jonka käsikirjoitus (Waltari ei osallistunut kässärin tekoon), kuvaus ja tunnelman luonti on ryssitty kaikki kuvitelmat ylittävällä tavalla. Olisi upeaa saada tästä uusi, isolla rahalla tehty leffa, jonka ohjaisi Tom Fordin tai Damien Chazellen tyylinen lahjakkuus.
2. Alexander (2004)
Tämä oli Oliver Stonen pitkäaikainen haave ja ikään kuin uran huipentava projekti. Sen takia oli hirvittävä pettymys nähdä niin tavanomainen ja persoonaton spektaakkeli. Aihe ei sittenkään sopinut Oliverin tyylille, niin kaukana tässä miehen parhaasta tasosta ollaan.
3. The Sicilian (1987)
Mario Puzon erinomaisesti kirjoitettu romaani antaa loistavan pohjan dramaattiselle ja vaikuttavalle elokuvalle. Kauriinmetsästäjän tehnyt Michael Cimino tuntuisi teoriassa hyvältä vaihtoehdolta ohjaajaksi, mutta leffa ei saa mitään kunnollista tunnelmaa aikaan. Myös Christopher Lambertin valintaa pääosaan täytyy ihmetellä. Tämä on myös sellainen aihe, joka pitäisi ehdottomasti filmata uudestaan.
4. Man of Steel (2013)
Zack Snyder oli tehnyt Watchmenin ja 300, ja sarjakuvahistorian merkkipaalu Teräsmies oli etukäteen ajatellen ideaali projekti Snyderille. Odotin täysin uudenlaista, mullistavaa tulkintaa ja huikeaa visuaalista ilmettä. Tuloksena oli Marvel-tyylinen, överiksi vedetty perusmäiskintä, josta jäi kokonaan puuttumaan sydän ja kunnollinen ohjauksellinen näkemys.
5. Noah (2014)
Darren Aronofskylla oli alla Requim for a Dream ja Black Swan ja mies oli huimassa noususuhdanteessa. Massiivinen raamatullinen aihe tarjosi mahdollisuuden tehdä moderni tulkinta isoja teemoja käsittelevästä tarinasta. Darren sekosi täysin ja lähti tekemään sisältöä 50-luvun tyylillä, sotkien mukaan avaruuspredatoreja ja käsittämätöntä uskonnollista paatosta. Tämä oli niin erilainen lähestymistapa kuin odotin, että järkytys oli suuri kun elokuva vihdoin loppui.
wrote on March 29, 2020
at
01:34
4000 Ménilmontant (3.3.2020)
3500 Veljeni vartija (6.10.2018)
3000 Syriana (12.5.2017)
2500 A Hologram for the King (7.6.2016)
2000 48 Hrs. (20.11.2015)
1500 Lain ulkopuolella (8.5.2015)
3500 Veljeni vartija (6.10.2018)
3000 Syriana (12.5.2017)
2500 A Hologram for the King (7.6.2016)
2000 48 Hrs. (20.11.2015)
1500 Lain ulkopuolella (8.5.2015)
wrote on February 11, 2020
at
23:28
Kotimainen kaikkien aikojen Top-10:
1. Kahdeksan surmanluotia (1972, Mikko Niskanen)
2. Helene (2020, Antti Jokinen)
3. Tuntematon Sotilas (2017, Aku Louhimies)
4. Hymyilevä mies (2016, Juho Kuosmanen)
5. Hamlet liikemaailmassa (1987, Aki Kaurismäki)
6. Kalevala - uusi aika (2013, Jari Halonen)
7. Puhdistus (2012, Jokinen)
8. Elämän vonkamies (1986, Niskanen)
9. Paha maa (2005, Louhimies)
10. Juha (1999, Kaurismäki)
Todella kovatasoinen top-10, ottaen huomioon Suomen väkiluvun ja budjettien pienuuden kansainvälisessä vertailussa.
Puolet listaleffoista on tehty viimeisen 10 vuoden aikana, mikä kertoo hienoa tarinaa kotimaisen elokuvan kehityksestä. Neljä isoa ohjaajanimeä nousee yli muiden, sillä Niskasen, Aki Kaurismäen ja Louhimiehen muodostaman ykköskorin mukaan on uutena kykynä noussut Antti Jokinen.
1. Kahdeksan surmanluotia (1972, Mikko Niskanen)
2. Helene (2020, Antti Jokinen)
3. Tuntematon Sotilas (2017, Aku Louhimies)
4. Hymyilevä mies (2016, Juho Kuosmanen)
5. Hamlet liikemaailmassa (1987, Aki Kaurismäki)
6. Kalevala - uusi aika (2013, Jari Halonen)
7. Puhdistus (2012, Jokinen)
8. Elämän vonkamies (1986, Niskanen)
9. Paha maa (2005, Louhimies)
10. Juha (1999, Kaurismäki)
Todella kovatasoinen top-10, ottaen huomioon Suomen väkiluvun ja budjettien pienuuden kansainvälisessä vertailussa.
Puolet listaleffoista on tehty viimeisen 10 vuoden aikana, mikä kertoo hienoa tarinaa kotimaisen elokuvan kehityksestä. Neljä isoa ohjaajanimeä nousee yli muiden, sillä Niskasen, Aki Kaurismäen ja Louhimiehen muodostaman ykköskorin mukaan on uutena kykynä noussut Antti Jokinen.
wrote on January 11, 2020
at
22:31
Sight & Soundin kaikkien aikojen leffaäänestys on arvovaltaisin tapahtuma lajissaan. Parin vuoden päästä on jälleen edessä tuo kerran vuosikymmenessä toistuva traditio.
Tässä viime äänestyksen (2012) top-100 lista, kun vain ohjaajilta tulleet äänet huomioidaan. Tämä on siis todellinen tekijöiden inside-näkemys asiasta.
Suurin yllätys itselle on John Cassavetesin suuri arvostus. Indie-pioneeri sai peräti 4 leffaa sadan joukkoon. Näiden lisäksi itseltäni on listalta näkemättä vain Ken Loachin Kes. Tosin Shoahin jätin aikanaan kesken tunnin taistelun jälkeen. Kyseessä on yli 9 tuntia kestävä haastatteludokkari juutalaisvainoihin liittyen. Elokuvallisten arvojen sijaan sen listasijoitus perustuu puhtaasti yhteiskunnallisiin näkökohtiin.
Kritiikkinä ohjaajia kohtaan voi ihmetellä sitä, kuinka vuonna 2012 tehdyssä äänestyksessä voi olla vain 6 elokuvaa, jotka on tehty 80-luvun jälkeen...
Tämä on valitettavan yleinen ilmiö asiantuntijaäänestyksissä. Leffaa uskalletaan pääsääntöisesti arvostaa vasta sen jälkeen kun sen valmistumisesta on kulunut 50 vuotta aikaa.
No, leffahistorian merkkiteoksia toki lista vilisee.
https://www.bfi.org.uk/films-tv-people/sightandsoundpoll2012/directors
Tässä viime äänestyksen (2012) top-100 lista, kun vain ohjaajilta tulleet äänet huomioidaan. Tämä on siis todellinen tekijöiden inside-näkemys asiasta.
Suurin yllätys itselle on John Cassavetesin suuri arvostus. Indie-pioneeri sai peräti 4 leffaa sadan joukkoon. Näiden lisäksi itseltäni on listalta näkemättä vain Ken Loachin Kes. Tosin Shoahin jätin aikanaan kesken tunnin taistelun jälkeen. Kyseessä on yli 9 tuntia kestävä haastatteludokkari juutalaisvainoihin liittyen. Elokuvallisten arvojen sijaan sen listasijoitus perustuu puhtaasti yhteiskunnallisiin näkökohtiin.
Kritiikkinä ohjaajia kohtaan voi ihmetellä sitä, kuinka vuonna 2012 tehdyssä äänestyksessä voi olla vain 6 elokuvaa, jotka on tehty 80-luvun jälkeen...
Tämä on valitettavan yleinen ilmiö asiantuntijaäänestyksissä. Leffaa uskalletaan pääsääntöisesti arvostaa vasta sen jälkeen kun sen valmistumisesta on kulunut 50 vuotta aikaa.
No, leffahistorian merkkiteoksia toki lista vilisee.
https://www.bfi.org.uk/films-tv-people/sightandsoundpoll2012/directors
wrote on November 23, 2019
at
14:17
Tipin lista herkullista katsottavaa. Birdmanin ja Jessen yllättävän korkeat sijoitukset lämmittävät sydäntä. Mulhollandia en ole nähnyt yli 5 vuoteen, tämä vääryys pitäisi kyllä korjata pikaisesti.
wrote on November 22, 2019
at
20:37
1. The Shining (1980)
2. Blade Runner (1982)
3. Il buono, il brutto, il cattivo (1966)
4. Apocalypse Now (1979)
5. Amadeus (1984)
6. Birdman (2014)
7. Der Untergang (2004)
8. The Assassination of Jesse James (2007)
9. Festen (1998)
10. Mulholland Drive (2001)
2. Blade Runner (1982)
3. Il buono, il brutto, il cattivo (1966)
4. Apocalypse Now (1979)
5. Amadeus (1984)
6. Birdman (2014)
7. Der Untergang (2004)
8. The Assassination of Jesse James (2007)
9. Festen (1998)
10. Mulholland Drive (2001)
wrote on November 22, 2019
at
20:29
Kokeillaan saataisko top-10 haasteella hieman eloa palstalle? Eli pistäkää päivitetty leffalistanne kärkikymmenikkö tähän vieraskirjaan, niin tehdään pientä analyysiä. Nyt olisi hyvä tilaisuus myös listattomilla saada pehmeä alku listan väsäämiseksi. Top-1o ei luulis mahdoton tehtävä olevan.
wrote on November 2, 2019
at
21:49
Katsoin syksyn aikana kaikki Uunot läpi (Uunon veljeä lukuun ottamatta, jota en halua enää uudestaan katsoa) ja melkoista nostalgiaa oli tarjolla!
Yhteensä Uunoja tehtailtiin 20 kappaletta, joista seuraava pieni analyysi:
Kaksi ensimmäistä eli pelkkä Uuno ja D.G. haeskelivat vielä hieman muotoaan ja roolipalettiaan. Uunon oma hahmo on alusta lähtien vahva ja Loirin taituruuden ansiosta nämä toimivat jo kohtuullisesti.
Lottovoittajasta alkaa Uunojen todellinen kultakausi ja kuusi parasta Uunoa (Lottovoittaja, Häpy endkö, Rautakauppias, Aviokriisi, Menettää muistinsa ja Palailee pätkittäin) tehtiin peräkanaa. Rautakauppias oli itselle kaitselmuksen suurin positiivinen yllätys muistikuviin nähden, nyt kun muutaman vuoden jälkeen palasin Uunon maailmaan.
Tämän jälkeen Ere käsikirjoitti Speden sijaan kolme seuraavaa (Armeijan leivissä, Epsanjassa ja Muuttaa maalle) ja tyyli muuttuu valjummaksi. Homma toimii kyllä perustasolla, mutta dialogista puuttuu se paras terä. Näissä oli eniten väljähtänyt maku muistikuviin nähden.
Kaksoisagentti ja Tupla ovat vielä toimivia perus-Uunoja, mutta sen jälkeen taso romahtaa.
Poikamiesvuodet on sävyltään aivan eri sarjaa ja menee täysin metsään. Helsingin herra ja Tasavallan presidentti sotkevat Uunon politiikkaan (Ere kirjoitti) ja varsinkin jälkimmäinen on aivan kaamea epäonnistuminen.
Loppu on irvokasta katseltavaa. Uunon poika Jukka Puotilan kuvottavan tulkinnan kera on itselleni ehkä se kaikkein vastenmielisin pohjanoteeraus. Pisnismies on kyllä sekin toivottoman vetelä farssi ja This is My Life on lähinnä tekijöiden kokoontumista varten kasaan kyhätty kotivideo. Veli (Esko Salminen) on toki vielä oma lukunsa. Kyseessä täytyy olla yksi kotimaisen leffahistorian oudoimmista ja kammottavimmista kalkkunoista.
Eniten katsojia Uunoista sai Armeijan leivissä (750 000) ja vähiten Veli (20 000). Speden kynästä lähti parhaimmillaan huikeita juttuja ja Loirin mieletöntä heittäytymistä rooliinsa on aina mahtava katsella. Paljon ikimuistoisia sivuhahmoja mahtuu myös näihin leffoihin, joiden varjopuoli on tietysti erittäin vaatimaton tekninen toteutus. Lottovoittajassa osui kyllä kaikki nappiin. Melkein jokainen kohtaus on jo klassikko sinällään.
Yhteensä Uunoja tehtailtiin 20 kappaletta, joista seuraava pieni analyysi:
Kaksi ensimmäistä eli pelkkä Uuno ja D.G. haeskelivat vielä hieman muotoaan ja roolipalettiaan. Uunon oma hahmo on alusta lähtien vahva ja Loirin taituruuden ansiosta nämä toimivat jo kohtuullisesti.
Lottovoittajasta alkaa Uunojen todellinen kultakausi ja kuusi parasta Uunoa (Lottovoittaja, Häpy endkö, Rautakauppias, Aviokriisi, Menettää muistinsa ja Palailee pätkittäin) tehtiin peräkanaa. Rautakauppias oli itselle kaitselmuksen suurin positiivinen yllätys muistikuviin nähden, nyt kun muutaman vuoden jälkeen palasin Uunon maailmaan.
Tämän jälkeen Ere käsikirjoitti Speden sijaan kolme seuraavaa (Armeijan leivissä, Epsanjassa ja Muuttaa maalle) ja tyyli muuttuu valjummaksi. Homma toimii kyllä perustasolla, mutta dialogista puuttuu se paras terä. Näissä oli eniten väljähtänyt maku muistikuviin nähden.
Kaksoisagentti ja Tupla ovat vielä toimivia perus-Uunoja, mutta sen jälkeen taso romahtaa.
Poikamiesvuodet on sävyltään aivan eri sarjaa ja menee täysin metsään. Helsingin herra ja Tasavallan presidentti sotkevat Uunon politiikkaan (Ere kirjoitti) ja varsinkin jälkimmäinen on aivan kaamea epäonnistuminen.
Loppu on irvokasta katseltavaa. Uunon poika Jukka Puotilan kuvottavan tulkinnan kera on itselleni ehkä se kaikkein vastenmielisin pohjanoteeraus. Pisnismies on kyllä sekin toivottoman vetelä farssi ja This is My Life on lähinnä tekijöiden kokoontumista varten kasaan kyhätty kotivideo. Veli (Esko Salminen) on toki vielä oma lukunsa. Kyseessä täytyy olla yksi kotimaisen leffahistorian oudoimmista ja kammottavimmista kalkkunoista.
Eniten katsojia Uunoista sai Armeijan leivissä (750 000) ja vähiten Veli (20 000). Speden kynästä lähti parhaimmillaan huikeita juttuja ja Loirin mieletöntä heittäytymistä rooliinsa on aina mahtava katsella. Paljon ikimuistoisia sivuhahmoja mahtuu myös näihin leffoihin, joiden varjopuoli on tietysti erittäin vaatimaton tekninen toteutus. Lottovoittajassa osui kyllä kaikki nappiin. Melkein jokainen kohtaus on jo klassikko sinällään.
wrote on October 10, 2019
at
09:05
Khihi. Tosiaan vuoteen ei kertynyt yhtään kommenttia vieraskirjaan. Surkuhupaisaa. Laitan piakkoin uuden top-100 listan tulemaan, joten toivotaan että se kirvoittaisi ainakin yhden kommentin. Se olisi jo edistystä.
wrote on October 8, 2019
at
19:42
Tuliko vuosi täyteen?
wrote on October 8, 2018
at
20:36
Analysoin, kuinka monta yhteistä leffaa mulla on muiden friikkiläisten kanssa sadan listallani. Seuraavassa tulos:
- Konda 44
- Puppe ja Orno 37
- Tipi ja Tane 29
- Ingrid 21
Kondan kanssa siis listan suhteen eniten yhteinen maku. Ingridin vähäinen yhteisten listaleffojen määrä kanssani hieman yllätti, koska hänellä on muutama helmi kuten G.I Jane, joita muut ei tunnu arvostavan.
- Konda 44
- Puppe ja Orno 37
- Tipi ja Tane 29
- Ingrid 21
Kondan kanssa siis listan suhteen eniten yhteinen maku. Ingridin vähäinen yhteisten listaleffojen määrä kanssani hieman yllätti, koska hänellä on muutama helmi kuten G.I Jane, joita muut ei tunnu arvostavan.
wrote on October 7, 2018
at
17:14
3500 Veljeni vartija (6.10.2018)
3000 Syriana (12.5.2017)
2500 A Hologram for the King (7.6.2016)
2000 48 Hrs. (20.11.2015)
1500 Lain ulkopuolella (8.5.2015)
3000 Syriana (12.5.2017)
2500 A Hologram for the King (7.6.2016)
2000 48 Hrs. (20.11.2015)
1500 Lain ulkopuolella (8.5.2015)
wrote on July 15, 2018
at
10:35
Suomalaisen elokuvan historiasta löytyi mielenkiintoista tilastoa. Yllättävän vähän on maassamme nimittäin leffoja loppujen lopuksi tehty. Tässä valmistuneiden elokuvien lukumäärät vuosikymmenittäin:
Ennen 20-lukua: 25 (joista yhtään ei ole säilynyt)
20-luku: 56
30-luku: 98
40-luku: 177
50-luku: 219
60-luku: 121
70-luku: 80
80-luku: 158
90-luku: 178
2000-luku: 169
2010-luku: ?
Kuluvaa vuosikymmentä lukuunottamatta siis vain 1281 leffaa. Ja niistäkin osa on tuhoutunut. Ei olisi mahdotonta tsiigata niitä kaikkia läpi elämänsä aikana. Siinä tavoitetta palstan arvosteluihin. 🙂
70-luvulla käytiin aika pohjalla, kun katsojatilastot olivat surkeat, eikä rahoitusta tahtonut alalle löytyä.
Ennen 20-lukua: 25 (joista yhtään ei ole säilynyt)
20-luku: 56
30-luku: 98
40-luku: 177
50-luku: 219
60-luku: 121
70-luku: 80
80-luku: 158
90-luku: 178
2000-luku: 169
2010-luku: ?
Kuluvaa vuosikymmentä lukuunottamatta siis vain 1281 leffaa. Ja niistäkin osa on tuhoutunut. Ei olisi mahdotonta tsiigata niitä kaikkia läpi elämänsä aikana. Siinä tavoitetta palstan arvosteluihin. 🙂
70-luvulla käytiin aika pohjalla, kun katsojatilastot olivat surkeat, eikä rahoitusta tahtonut alalle löytyä.
wrote on April 9, 2018
at
18:21
Itse taidan ottaa leffavinkkejä Spinin listalta, koska minusta tuntuu että meillä leffamaku osuu aika hyvin yksiin. GI Janea esimerkiksi ei taida olla muiden kuin meidän TOP 100:ssa 😉
wrote on April 2, 2018
at
14:11
Muutamia hyviä nostoja Spinin uudelta listalta löytyy: Rush, Zero Dark Thirty ja Gone With the Wind ovat kovan kaliiberin leffoja. That Darn Cat! sen sijaan pelottaa jo nimen perusteella, vaikka en sitä olekaan nähnyt.
2010-luvulta löytyy vain 3 leffaa, mikä kertoo uutuuksien niukasta tsiigailusta. 2000-luvun toiseksi parhaaksi leffaksi Spini on rankannut Blood Diamondin, mikä on kyllä iso miinus omissa arvioissa. Samoin Hatarin nosto listan kolmanneksi. Ettei vain jääräpäisyys arvostelun edessä kohota vielä entisestään tämän kyseenalaisen klassikon arvoa? 🙂
Noh, jokaisella oma makunsa. Lawrence of Arabia pitäisi tarkistaa pitkän ajan jälkeen, ehkä kirjastosta löytyy, jotta voi kommentoida sitä tarkemmin. Neljä leffaa kokonaan näkemättä Spinin listalta.
2010-luvulta löytyy vain 3 leffaa, mikä kertoo uutuuksien niukasta tsiigailusta. 2000-luvun toiseksi parhaaksi leffaksi Spini on rankannut Blood Diamondin, mikä on kyllä iso miinus omissa arvioissa. Samoin Hatarin nosto listan kolmanneksi. Ettei vain jääräpäisyys arvostelun edessä kohota vielä entisestään tämän kyseenalaisen klassikon arvoa? 🙂
Noh, jokaisella oma makunsa. Lawrence of Arabia pitäisi tarkistaa pitkän ajan jälkeen, ehkä kirjastosta löytyy, jotta voi kommentoida sitä tarkemmin. Neljä leffaa kokonaan näkemättä Spinin listalta.